Kreikan jatkorahoituksen ehdoista on siis hyvin alustavasti nyt sovittu muiden euroalueen jäsenmaiden kanssa neljäksi kuukaudeksi eteenpäin. Muut euromaat ovat hyväksyneet, että Kreikka voi jossain määrin hellittää valtionbudjetin perusylijäämän ylläpitämisessä. Tulevana maanantaina Kreikalta odotetaan ehdotusta siitä, mitkä ohjelmakohdat tämän takia muutettaisiin. Edellisen hallituksen sopima ohjelma jää joka tapauksessa pääosin voimaan, ja Kreikka saa maksusuoritukset vasta kun sovitut uudistukset on pantu täytäntöön.
Kreikan hallituksen kannalta on toistaiseksi kyse neuvottelujen lähes täydellisestä epäonnistumisesta. Hyvin samanlaiseen tulokseen olisi ollut mahdollista päästä myös julkisesti kyseenalaistamatta voimassa olevaa ohjelmaa. Tulos myös rajoittanee tulevia neuvotteluprosessin vaihtoehtoja entistä harvalukuisemmiksi. Näyttää siltä, ettei enää ole mahdollista keskustella nykyisen ohjelman oleellisista pehmennyksistä tai pidennyksistä. Edessä on aikaisempaa todennäköisemmin, molempien osapuolten nyt osoittaman tiukkuuden vuoksi, joko nykyohjelma tai Kreikan eroaminen euroalueesta.
On hyvä pitää mielessä, että Kreikan ohjelman pidentäminen merkitsee rahoitusavun lisäämistä. Tältä osin neuvottelutulos on muulle euroalueelle huono uutinen, koska mikään ei viittaa Kreikan velanmaksukyvyn parantumiseen. Päinvastoin, Kreikan valtion verotulot ovat viime kuukausina supistuneet odotetuista, mikä kasvattaa muun rahoituksen tarvetta. Muu euroalue, Suomi mukaan lukien, maksaa siis entistä enemmän pitääkseen Kreikan osana euroaluetta.
Kiista Kreikan ympärillä osoittaa hyvin euroalueen syvimmän ongelman. Kreikan hallituksen talouspoliittisia toimia ei pystytä rajattomasti sanelemaan ulkoapäin niin kauan kuin maa on itsenäinen. Jollei Kreikan eroa euroalueesta kuitenkaan sallita, on muun euroalueen tarvittaessa oltava valmis antamaan maalle tulonsiirtoja (joskin lainoiksi naamioituina). Jos taas halutaan, että kreikkalaiset itse kantaisivat talouspolitiikkansa seuraamukset, tulisi alusta saakka välttää rahoitustuen antaminen (mukaan lukien EKP:n kautta).
On mahdotonta arvioida miten tämä näytelmä päättyy. Euroalue, Saksa ja Suomi etunenässä, haluaa lähikuukausina pakottaa Kreikan vasemmistohallituksen noudattamaan mahdollisimman tarkkaan edellisen porvarihallituksen sopimaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. On vaikeaa nähdä, mikä innostaisi Kreikan nykyhallitusta säntillisesti noudattamaan sovittuja, mutta käytännössä ulkoa päin asetettuja tavoitteita. On siis varauduttava näkyvän vastakkainasettelun jatkumiseen. Miten tähän tulevat suhtautumaan Kreikan pyrkimyksiä tukeneet oppositioliikkeet eri euromaissa ja pysyykö muiden euromaiden yhteisrintama lähiaikoina ehjänä?
4 Responses to Päättymätön tarina