Kesä on saapunut ja sen mukana muitakin kiinnostuksen aiheita kuin euroalueen ja sen taloudellisen ympäristön ongelmat. Kirjoitukseni tulevat siksi kesänä ilmestymään harvemmin ja entistäkin epäsäännöllisemmin.
Tämä ei tietenkään merkitse tiedossa olevien ongelmien vähenemistä. Vääntö Kreikan ja sen rahoittajien välillä jatkuu. Korkeat omaisuusarvot tärkeillä markkinoilla eivät vieläkään ole saaneet tukea vakaasta talouskasvusta. Varsinkin eurooppalaisten pankkien vakavaraisuus on syvästi riippuvainen alhaisista koroista, jotka toistaiseksi ovat varmistaneet korkeat joukkovelkakirjojen arvot. Samalla näyttää markkinoilla leviävän hermostuneisuus suurten keskuspankkien rahapolitiikan kestävyydestä. Euroopan bondikorot heijastavat parhaillaan lisääntyvää Kreikka-riskiä. Markkinaosapuolten riskiarvioiden laajempi muutos johtaisi siten mielenkiintoisiin seuraamuksiin varsinkin Euroopassa.
Yllä mainitut ongelmat eivät kuitenkaan ole uusia. Niitä on sen takia tavalla tai toisella jo käsitelty aikaisemmissa kirjoituksissani ja usein viittausten kanssa. Uusien kirjoitusten puuttuessa nämä vanhemmat mietteeni ovat siten arvoisten lukijoitteni käytettävissä. Niiden ajankohtaisuus ei myöskään valitettavasti ole suuresti vähentynyt viime aikoina. Kreikka on malliesimerkki siitä, miten yksinkertaisesta perusongelmasta voi kehittyä monimutkainen ja rajattomasti kommentteja mahdollistava poliittinen vääntö.
Uutta hallitusta ei käy kateeksi. Suomen ongelmat ovat erityisen suuret, jollei talouskasvu vahvistu Euroopassa ja jolleivät rahoitusmarkkinat pysy rauhallisina. Epävarmuus tältä osin kuitenkin jatkuu ja on osittain lisääntymässäkin.
Toivotan lukijoilleni hyvää kesää ainakin seuraavaan kirjoitukseeni saakka.