Kreikan jatkorahoituksen ehdoista on siis hyvin alustavasti nyt sovittu muiden euroalueen jäsenmaiden kanssa neljäksi kuukaudeksi eteenpäin. Muut euromaat ovat hyväksyneet, että Kreikka voi jossain määrin hellittää valtionbudjetin perusylijäämän ylläpitämisessä. Tulevana maanantaina Kreikalta odotetaan ehdotusta siitä, mitkä ohjelmakohdat tämän takia muutettaisiin. Edellisen hallituksen sopima ohjelma jää joka tapauksessa pääosin voimaan, ja Kreikka saa maksusuoritukset vasta kun sovitut uudistukset on pantu täytäntöön.
Kreikan hallituksen kannalta on toistaiseksi kyse neuvottelujen lähes täydellisestä epäonnistumisesta. Hyvin samanlaiseen tulokseen olisi ollut mahdollista päästä myös julkisesti kyseenalaistamatta voimassa olevaa ohjelmaa. Tulos myös rajoittanee tulevia neuvotteluprosessin vaihtoehtoja entistä harvalukuisemmiksi. Näyttää siltä, ettei enää ole mahdollista keskustella nykyisen ohjelman oleellisista pehmennyksistä tai pidennyksistä. Edessä on aikaisempaa todennäköisemmin, molempien osapuolten nyt osoittaman tiukkuuden vuoksi, joko nykyohjelma tai Kreikan eroaminen euroalueesta.
On hyvä pitää mielessä, että Kreikan ohjelman pidentäminen merkitsee rahoitusavun lisäämistä. Tältä osin neuvottelutulos on muulle euroalueelle huono uutinen, koska mikään ei viittaa Kreikan velanmaksukyvyn parantumiseen. Päinvastoin, Kreikan valtion verotulot ovat viime kuukausina supistuneet odotetuista, mikä kasvattaa muun rahoituksen tarvetta. Muu euroalue, Suomi mukaan lukien, maksaa siis entistä enemmän pitääkseen Kreikan osana euroaluetta.
Kiista Kreikan ympärillä osoittaa hyvin euroalueen syvimmän ongelman. Kreikan hallituksen talouspoliittisia toimia ei pystytä rajattomasti sanelemaan ulkoapäin niin kauan kuin maa on itsenäinen. Jollei Kreikan eroa euroalueesta kuitenkaan sallita, on muun euroalueen tarvittaessa oltava valmis antamaan maalle tulonsiirtoja (joskin lainoiksi naamioituina). Jos taas halutaan, että kreikkalaiset itse kantaisivat talouspolitiikkansa seuraamukset, tulisi alusta saakka välttää rahoitustuen antaminen (mukaan lukien EKP:n kautta).
On mahdotonta arvioida miten tämä näytelmä päättyy. Euroalue, Saksa ja Suomi etunenässä, haluaa lähikuukausina pakottaa Kreikan vasemmistohallituksen noudattamaan mahdollisimman tarkkaan edellisen porvarihallituksen sopimaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. On vaikeaa nähdä, mikä innostaisi Kreikan nykyhallitusta säntillisesti noudattamaan sovittuja, mutta käytännössä ulkoa päin asetettuja tavoitteita. On siis varauduttava näkyvän vastakkainasettelun jatkumiseen. Miten tähän tulevat suhtautumaan Kreikan pyrkimyksiä tukeneet oppositioliikkeet eri euromaissa ja pysyykö muiden euromaiden yhteisrintama lähiaikoina ehjänä?
Jos ajatellaan asioita lyhyellä tähtäimellä, niin ainoa mikä merkitsisi Kreikalle paljon, on velvoite nostaa primääriylijäämää. Ilmeisesti Kreikka voitti sen kiistan, eikä primääriylijäämää tarvitse lisätä 4kk jatkosopimuksen aikana. Tämä siis tarkoittaa, ettei heidän tarvitsisi jatkaa taloutensa supistamista.
Jos Kreikka haluaa selviytyä, heidän täytyy neuvotella vielä kaikki uusiksi, mutta ehkäpä 4kk antaa aikaa valmistautua omaan valuuttaan siirtymiseen kohtuullisen organisoidulla tavalla. Muita vaihtoehtoja kääntää taloutta nopealla tahdilla kestävään kasvuun ei ole, koska sopeutus on tuskin vielä ohi:
https://thefaintofheart.wordpress.com/2015/02/19/what-price-success-2/
http://www.vox.com/2015/2/15/8042021/greece-unit-labor-costs
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/fredgraph.png?g=11EF
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/fredgraph.png?g=11EG
Eurossa vaihtoehto voisi olla se, että EKP toteuttaisi tästä hetkestä lähtien 2%:n hintatasotavoitetta helikopterirahalla ja koronmaksu pysäytettäisiin. Silloin oltaisiin matkalla kohti velan- ja tulonsiirtoliittovaltiota. Löytyyköhän sellaisia historiasta.
Ehkä todennäköisempi kuin koko euroalueen rahapolitiikan mitoitus Kreikan tarpeiden mukaan olisi kreikkalaisten pankkien ELA-rahoituksen laajentaminen, ainakin niin kauan kuin elätetään toiveita Kreikan valtiontalouden pysyvästä tervehdyttämisestä.
Näytelmä todellakin.
En malta olla viittaamatta elämänikäiseen Välimeren ja helleenien ystävään Göran Schildtiin ja hänen myöhäisiän teokseensa Tvivlets gåva, suomennettuna Epäilyn lahja, vuodelta 2000. Teoksessa on Kreikan ‘nykyprobleemeille’ ja niiden syille omistettu oma lukunsa, otsikolla Bysanttilainen Kreikka eikä se juuri jätä sijaa epäilylle: Kaikki jatkuu ennallaan!
Kirjaa voi tasonsa vuoksi muutenkin suositella.
Minäkin olen tutustunut eri lähteisiin jotka viestittävät samaa: kreikkalaiset tarvitsevat sponsoreita eivätkä sitoudu esivallan määräyksiin. Tämä osoittaa, että kreikkalaisten (hyvässä yhteisymmärryksessä tapahtuva) ero eurosta saattaisi olla sekä heille itselleen että muille eromaille eduksi.