Eduskunnan merkityksettömät rajoitteet elpymisrahastolle

Arvioin edellisessä blogissani, etteivät VaV:n mietintöön liitetyt lausumaehdotukset välttämättä ole käytännössä kovin merkittäviä. Tämä huolimatta siitä, että ne sisällöltään vaikuttavan normaalin hyväksyttäviltä. Tässä jatketaan hetken lausumaehdotusten arviointia.

Lausumaehdotukset on kirjoitettu nimenomaan ehdotettua elpymispakettia epäilevien kansanedustajien rauhoittamiseksi ja vakuuttamiseksi. Siksi ehdotukset on luettava tavallista tarkemmin ja kriittisemminkin. Tällainen lukeminen ei anna epäilijöille kovinkaan paljon turvaa.

Hämmentävästi, useat lausuman ehdotukset tukevat juuri sellaisia talouspoliittisia arvoja ja tavoitteita, joita elpymispaketti monen tarkkailijan mukaan heikentää. Valiokunnan enemmistö ei näe tätä esteenä paketin hyväksymiselle. Lääkkeeksi tarjotaan pyrkimys ratkaista miten finanssipoliittisia sääntöjä pitää noudattaa tai muuttaa. Tähän ryhdyttäisiin kuitenkin vasta sääntöjä kiertävän elpymispaketin hyväksymisen jälkeen.

Lausumaehdotuksilla on ehkä tarkoitus viitata näihin elpymispaketin jälkeisen ryhtiliikkeen periaatteisiin. Samalla jätetetään kuitenkin arvioimatta, miten perussopimuksen talouspoliittisia sääntöjä kiertävä elpymispaketti vaikuttaa tuleviin sääntökeskusteluihin ja muutosehdotuksiin. Monet ulkomaiset johtajat ovat ilmoittaneet halunsa nyt siirtyä kohti tulonsiirto- ja fiskaaliunionia (katso esim. tässä). VaV:n toivoma ryhtiliike saattaa tämän takia muodostua hyvin toisenlaiseksi kuin mitä sen lausumaehdotukset antavat ymmärtää.

Joka tapauksessa lausumaehdostusten itseisarvo on kyseenalainen. Eduskunta päättää itse mitä se kulloinkin tekee. Sisäpoliittisilla sopimuksilla tai lupauksilla on arvoa vain niin kauan kuin se on edustajille tarkoituksenmukaista. On huomattavan vaikeaa nähdä, miksi edustajien enemmistö olisi nykyistä suoraselkäisempi kun EU:n seuraava ”hyvien aikeiden” säädöskiertohanke käynnistyy.

Kannanotto elpymispaketin puolesta tai vastaan viestii selkeää kantaa syvempään integraatioon ja sen sääntöperäisyyteen. Lausumaehdotukset viestivät henkistä karkuruutta, koska ehdotuksia tarvitsevien kansanedustajien ei tarvitsekaan nyt toimia niiden mukaisesti.

Yksittäset lausumaehdotukset on muotoiltu niin, että ne tarvittaessa voidaan tulkita usealla tavalla. Tämäkin korostaa niiden tarkoitushakuisuutta ja velvoittavuuden puutetta. Seuraavassa VaV:n lausumaehdotukset ja niiden jälkeen omat arvioni lausumista eduskunnan tulevan toiminnan kannalta (kursiivilla).

Valiokunnan lausumaehdotukset

1. Eduskunta edellyttää että, elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna, järjestely ei toimi ennakkotapauksena eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi.

Muotoilu ei estä samoihin tuloksiin tähtäävien, vähän erilaisten järjestelmien hyväksymistä. Näitä voisi olla monta peräkkäin niin kauan kuin järjestelmät eivät muodollisesti ole pysyväisluontoiset.

2. Eduskunta edellyttää, että Suomi edistää Euroopan yhteisen velkajärjestelymekanismin ja sen edellyttämien sääntöjen käyttöönottoa sekä perussopimuksen no bail out -periaatteen noudattamista. Suomi edellyttää jokaisen jäsenmaan vastuuta omista veloistaan siten, että luottomarkkinoilla määräytyvä riskilisä ylläpitää julkisen talouden kurinalaisuutta ja riskien vähentämistä.

Eduskunta haluaa edistää useita niistä hyvistä tavoitteista jotka se elpymisrahaston hyväksymällä hylkää (no bail out, vastuu omista veloista, markkinoilla määräytyvän riskilisä). Edistämällä ja edellyttämällä yhteisiä asioita ei sitouduta muuhun kuin puhumaan niistä.

3. Eduskunta edellyttää, että Suomi ei sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan. Suomi edellyttää järjestelyjä, joissa vastuu ja valta velan ottamisesta ja hoitamisesta ovat samoissa käsissä, eivätkä eriydy aiheuttaen moraalikatoa ja lisäten ylivelkaantumisen riskiä. Suomi ei hyväksy järjestelyjä, jotka heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa.

Symmetrinen tulonsiirtounioni (mitä se sitten onkin) ilmeisesti kelpaa eduskunnalle. EU:n velanotto on myös ilmeisesti hyväksyttävää, jos EU itse myös hoitaa velan (esim. omalla verotuksella). Useat asiantuntijat ovat katsoneet, että elpymispaketti ja tulonsiirtounioni edistävät juuri niitä kielteisiä seuraamuksia joita tässä lausumassa torjutaan.

4. Eduskunta edellyttää, että käsiteltäessä jäsenmaiden kansallisia elpymissuunnitelmia Suomi pitää kiinni ehdollisuudesta ja julkisen talouden tervehdyttämisestä kaikkien jäsenmaiden kohdalla, ei hyväksy varojen myöntämistä ilman uskottavia julkisia talouksia tervehdyttäviä rakenteellisia uudistuksia ja edellyttää, että varojen maksatuksen ehtona on sitoutuminen oikeusvaltioperiaatteeseen.

Eduskunta kiitettävästi edellyttää mm. ehdollisuutta ja rakenteellisia uudistuksia kaikille tarvitsijoille. On kuitenkin tiedossa, etteivät kaikki jäsenmaat tähän suostu (esim. Italia). Lausuma jättää auki sen, johtaako eduskunnan kanta siinä tapauksessa mihinkään muutokseen.

5. Eduskunta edellyttää, että Suomen kestävän kasvun ohjelman mukaisesti saatavat varat keskitetään vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi sekä elpymistä että pitkän aikavälin kasvua tukeviin tarkoituksiin, erityisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan ja osaamistason nostamiseen.

Eduskunta voi edellyttää varojen käytön keskittämistä mutta pitkän aikavälin kasvua tukevista sijoituksista päättävät pääosin yksityiset yritykset. Niiden osalta rahoituksen puute ei ole pitkään aikaan ollut kannattavien sijoitusten este. Vuorossa ovat nyt todennäköisesti vähemmän kannattavat tai jopa kannattamattomat hankkeet.

6. Eduskunta edellyttää, että Suomi noudattaa vakiintuneita veropoliittisia kantojaan, eikä hyväksy Suomelle haitallisia ylikansallisia veroja.

Suomelle(kin) hyödylliset ylikansalliset verot ovat ilmeisesti eduskunnan kannalta hyväksyttäviä. EU-verotus on siten periaatteessa hyväksyttävissä. Kyse on lähinnä siitä, miten hyödyllisyys kulloinkin tarkoituksenmukaisesti arvioidaan (euromäärä, ekologisuus, ilmastovaikutus, oikeudenmukaisuus, rakennevaikutus…?).

7. Eduskunta edellyttää, että Euroopan unionin uusien varojen järjestelmän kehittäminen ei johda Suomen kokonaisveroasteen nousuun.

Kokonaisveroaste koostuu kansallisten ja kansainvälisten verojen summasta. Eduskunta voi siten aina varmistaa tämän ehdon toteutumisen muuttamalla sen päätäntävallassa olevien kansallisten verojen tasoa. Kun se tehdään kansainvälisten verojen muutoksen vastapainona kyse ei oikeastaan ole vapaaehtoisesta toimesta. Alhaisemmat kansalliset verot merkitsevät todennäköisesti vähemmän varoja perinteistä hyvinvointivaltiota ylläpitäville toimille.

8. Eduskunta edellyttää, että Suomi vaikuttaa EU:n talouspolitiikan linjaan rakentamalla tehokasta yhteistyötä sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka jakavat eduskunnan EU:n talouspolitiikalle asettamat tavoitteet.

Itsestään selvä tavoite jonka käytännön toteutuminen riippuu siitä, mitä kulloinkin ovat Suomen ensisijaiset tavoitteet. Eräät mielellään ominaan markkinoitavat tavoitteet voivat tietenkin olla sellaisia, että EU:n talouspolitiikassa aina löytyy niille runsaslukuinen tukijajoukko.