Viimeksi viime vuoden huhtikuussa pohdiskelin seurauksia USA:n dollarin mahdollisesta mittavasta kansainvälisen käytön vähenemisestä. Taustalla olivat Yhdysvaltain talous- ja kauppapolitiikan nopeat muutokset sekä BRICS-maiden pyrkimykset uuden maksujärjestelmän luomiseksi. Alustava johtopäätökseni oli silloin, että dollarin aseman nopea muutos olisi monessa maassa ja etenkin Yhdysvalloissa taloudellisesti melko tuhoisa tapahtuma. Se kuitenkin todennäköisesti vaatisi poliittisesti jykeviä syitä, esim. Yhdysvaltain ulkopoliittisen vaikutusvallan selvän vähentymisen suhteessa tavoitteisiin.
Kannattaa ehkä muistaa, että ulkomaalaisten omistuksessa olevat dollarit voivat nettomääräisesti vähentyä vain kahdella tavalla. Tavallisin tapa edellyttää USA:n vaihtotaseen ylijäämää, jolloin dollarit käytetään maassa tuotettujen hyödykkeiden ostoon. Harvemmin dollarit vähenevät saatavien mitätöinnin seurauksena (yritysten konkurssit, valtion maksukyvyttömyys). Dollarin arvoon taas vaikuttaa osaltaan omistajien halu pitää ne hallussaan. Jos omistajat haluaisivat nettomääräisesti päästä dollareistaan eroon, niiden arvo laskee suhteessa muihin valuuttoihin ja hyödykkeisiin ml. jalometalleihin.
Tietoja ei ole vielä saatavissa siitä, miten Yhdysvaltain kauppa- ja ulkopolitiikan muutokset sekä heikentynyt luottokelpoisuus ovat vaikuttaneet dollarin asemaan. Fed katsoo selvityksessään (tässä), että olennaisin muutos lähimenneisyydessä näyttää olleen pienten valuuttojen osuuden kasvu kauppa- ja reservivaluuttoina. Bloombergin tietojen mukaan dollarin osuus reserveistä olisi kuitenkin alentunut jyrkästi viime aikoina. Myös dollarin kurssin heikentyminen ja kullan hinnan nousu voidaan nähdä merkkeinä lisääntyneestä halusta päästä eroon dollarivarannoista maailmalla. Tiedot eivät tietenkään ole yksiselitteisiä, mutta olisivat sopusoinnussa ainakin tilapäiseen haluun vähentää dollarin käyttöä. Tämä voisi liittyä mm. kauppa- ja valuuttasanktioihin ja Yhdysvaltain muuttuneeseen ulkopoliittiseen käyttäytymiseen vuoden aikana.
Lisäksi viime vuonna dollariin liittyvät epävarmuudet eivät ole vähentyneet vaan eräiltä osin lisääntyneet merkittävästi. Kehityksen erityisen kipeästi koskettamat maat saattavat siten vähitellen ryhtyä entistä tehokkaampiin toimiin dollaririippuvuutensa vähentämiseksi.
Alttius Yhdysvaltain politiikan riskeille on selvinnyt yllätyksenä monille maille, ilmeisesti Suomellekin. Maat ovat havahtuneet siihen, että syvä riippuvuus yhdysvaltalaisten yritysten tuotteista ja palveluista (esimerkiksi tässä) voikin osoittautua rasitukseksi liittosuhteiden muuttuessa. Riippuvuus on jo luonteeltaan rakenteellinen ja siten pitkäaikainen eli ylläpitää dollarin kysyntää ja siten myös dollarireservien tarvetta maailman muuttuessakin. Samalla se voimistaa varsinkin Yhdysvaltain liittolaisten kesken pyrkimyksiä vähitellen vähentää riippuvuuden synnyttämiä riskejä (esimerkiksi tässä).
Myös perinteisemmät taloudelliset riskit dollarin käytöstä ovat kuluvana vuonna jatkuneet ja lisääntyneet. Yhdysvaltain finanssipoliittiset ongelmat eivät ole vähentyneet, vaan valtionvelka kasvaa edelleen nopeasti jo ennestään korkealta tasoltaan (esimerkiksi tässä). Rahapoliittisen päätösvallan mahdollinen siirtyminen riippuvaiseksi finanssihallinnosta saattaisi helpottaa valtion rahoitusasemaa, mutta heikentänee dollarin kurssia useasta syystä. Nämäkin riskit voivat näkyä nopeutuneena dollarin käytön vähentämisenä monissa maissa ja yrityksissä lähivuosien aikana.
Lopuksi Yhdysvaltojen nykyinen hallitus näyttää pitävän dollarin reserviasemaa haitallisena kotimaalleen ja siten purkamisen tarpeessa (tässä). Yllä mainitut dollarin arvoa vähentävät riskit palvelevat osaltaan tätä päämäärää.
Reserviaseman purkaminen onnistuneesti vaatisi dollarin halpenemisen ohella Yhdysvaltojen vaihtotaseen alijäämän supistumista eli maassa tuotannon kasvua ja/tai kysynnän vähenemistä. Jollei Yhdysvalloissa tuotanto kasva riittävän nopeasti eikä menoja voida tai haluta leikata riittävästi, edellyttäisi vaihtotaseen supistaminen dollarin arvon romahdusta. Tämä taas käytännössä johtaisi laajalle leviävän ja syvän finanssi- ja velkakriisin syntymiseen.
On kohtuullista olettaa, että viranomaiset tästä tietoisina pyrkivät sopeuttamaan dollarin alamäkeä asteittaiseksi. Markkinoiden luottamuksen säätely on kuitenkin vaikea laji eikä onnistuminen ole mitenkään taattu. Siten Yhdysvaltain pyrkimys eroon dollarin reserviasemasta tulee olemaan vähintäinkin mielenkiintoinen näytelmä.