Eurovaalit ovat ohi ja Suomessa koittaa ankea arki. Useat viime vuosien politiikasta vastuussa olleet jättävät tämän arjen muille. Eräät tekevät sen pakosta mutta toiset tietoisesti, etsien lähivuosiksi vähemmän kotimaista rasitusta tarjoavia tehtäviä Brysselissä. Vaalit eivät järkyttäneet Suomen sitoutumista euroon tai liittovaltiokehitykseen. Tämä ohjaa ja rajoittaa talouspolitiikamme vaihtoehtojen harkintaa.
Suomen talouspolitiikan vaihtoehdot ovat tässä tilanteessa melko selkeät. Ne ovat itse asiassa olleet selkät jo vuosia, mutta valintoja ei ole haluttu tai pystytty tekemään. On ehkä odotettu ulkomaisen kasvun alkavan ja peittävän alleen Suomen talouden pulmat. Strategia on pahasti epäonnistunut. Eduskuntavaalien jälkeen ei enää ole varaa aikailla. Viimeistään sen jälkeen on valittava vain kansalaisten kannalta ikävien vaihtoehtojen välillä.
Suomi voi vielä hetken toivoa voivansa velkaantua, edelleen odottaen viennilleen jostain vetoapua (kotimaisten korkean tuottavuuden yritysten lisääntyminen, euron halpeneminen EKP:n rahapolitiikan keventyessä, kriisimaiden talouksien nopea parantuminen, uusi kasvusysäys USA:ssa, Kiinassa tai Venäjällä taikka euroalueen velkasäännösten muuttuminen yleisen elvytyspolitiikan mahdollistamiseksi). Kyse on vedonlyönnistä siitä, että kansainvälinen vakaa talousnousu nyt on alkanut. Jollei tämä veto nytkään onnistu on edessä jokin pitkään lykätyistä vaihtoehdoista.
Jäädessään euroalueelle Suomi voi jarruttaa usean vuoden ajan kotimaisia kustannuksia muita euromaita enemmän. Tämä on ainoa keino parantaa kilpailukykyä suhteellisen nopeasti ja sen pitäisi vähitellen tukea vientiä kotimaisen kysynnän kustannuksella. Etenkin suomalaisten palkansaajien ja monien palveluntuottajien elintaso laskisi tänä aikana. Tämä epäilemättä vaikuttaisi heidän käyttäytymiseensä mm. kuluttajina ja äänestäjinä. Kansalaisten velkataakka kasvaisi alenevan elintason ja hintatason takia. Politiikan onnistuessa olisi kuitenkin mahdollista säilyttää korkotaso joka on euroalueen keskimäärää alhaisempi.
Toisaalta Suomi voi yksipuolisesti jättää euroalueen, ottaa oman valuutan käyttöön ja antaa sen kellua vapaasti. Seuraus olisi epäilemättä delvalvaatio joka myös nopeasti tukisi vientiä kotimaisen kysynnän kustannuksella. Ero olisi se, että Suomessa hintojen laskupaine vaihtuisi nousupaineeseen, inflaatio helpottaisi osaltaan kansalaisten velkataakkaa mutta oman valuutan korkotaso nousisi. Kyse olisi näkyvästä paluusta perinteiseen itsenäisen Suomen kustannusinflaatioon josta nyt tiedämme, ettemme euroaikanakaan siitä oikeastaan päästy. Tälläkin olisi poliittisia seuraamuksia, nyt myös muualla euroalueella.
Jollei kumpikaan yllä olevista vaihtoehdoista ole hyväksyttävissa tai toteutettavissa on edessä työttömyyden kasvu ja elintasomme lasku vuosiksi. Korkea kustannustaso rajoittaisi viennin ja työllisyyden kasvua. Julkisen velkaantumisen hidastaminen tai pysäyttäminen vaatisi julkisten palveluiden leikkaamista ja virkamiesten irtisanomisia. Suomi ajautuisi helposti euroalueen viranomaisten ja IMF:n uudeksi holhokiksi. Tällöinkin olisi tietenkin mahdollista, että mieluisat yllätykset helpottaisivat tilannetta (uusi menestyvä vientisektori, tuottavuuden odottamaton nousu, korkeasuhdanteen alku maailmalla tai edes naapurimaissa).
Mitkä päättäjät tulevat ensi eduskuntavaalien jälkeen valitsemaan tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä? Ajatuksia voin ehkä esittää siitä huolimatta, etten ole sisäpolitiikan erityisosaaja.
Ilman näkyvää elintason laskun tasoitusta kansalaisten kesken (vielä hyvin voivien verottaminen, sosiaalipalvelujen keskittäminen niitä tarvitseville, julkiset tilapäistyöt) on todennäköistä, että perinteisen vasemmiston päättäjät eivät mielellään ota valinnasta vastuuta. Tulevien vuosien talouspolitiikka houkutellee matalan kannatuksen kanssa oppositioon keräämään tukea tyytymättömien kansalaisten keskuudessa.
Muista puolueista euroon sitoutunut, työkustannuksia alentava, yritystoimintaa tukeva ja julkispalveluja rajoittava talouspolitiikka sopinee parhaiten päättäjille jotka edustavat perinteistä oikeistoa ja keskustaa. Näidenkin puolueiden useiden kannattajien tilanne tulee kuitenkin lähivuosien ajan huononemaan. Huoli yhteiskuntarauhan häiriintymisestä rajoittanee nopeita ja suuria talouspolitiikan muutoksia ja houkutellee harkitsemaan yhteishallinnan jatkamista vasemmiston kanssa.
Politiikaltaan vielä epämääräiset perussuomalaiset päättäjät joutunevat erityisen vaikeaan asemaan: Puolueen kannattajien taloustilanne huononee ja puolue saattaa hallituksessa samalla joutua hyväksymään aikaisemmin arvostelemaansa euroalueen liittovaltiokehitystä. Oppositiossa olo ei antaisi suoraa vaikutusvaltaa mutta nostaisi todennäköisesti kannattajien lukumäärää. Puolueen astuminen vaikeita päätöksiä tekevään hallitukseen olisi siten muiden suurten puolueiden etu.
Suomen kannalta olisi hyvä jos voitaisiin muodostaa toimintakykyinen mutta myös mahdollisimman laajapohjainen hallitus tekemään tulevat vaikeat päätökset. Tämä tietenkin edellyttäisi kaikilta päättäjiltä merkittävää joustoa niin, että eri puolueiden tärkeät näkökohdat voitaisiin ottaa huomioon. Talouspolitiikan perussuunta (kilpailukyvyn parantaminen, yritys- ja sijoitustoiminnan edistäminen, euron säilyttäminen sekä julkisen sektorin koon ja velan supistaminen) olisi perinteisen oikeiston päättäjien vakaumuksen mukainen. Kansalaisten elintason tulevan laskun merkittävä tasoitus vero- ja tukipolitiikan muutosten kautta voisi houkutella mukaan ainakin osa perinteisen vasemmiston päättäjiä. Perussuomalaisia päättäjiä saattaa taas edellisten linjausten lisäksi houkuttaa mukaan sopimus, ettei Suomi enää sitoudu uusiin euroalueelle meneviin kriisitukiin tai päätösvallan siirtoihin euroalueen elimille.
En usko, että euro voi pakottaa toimintatapojen muuttamiseen parempaan suuntaan. Yksi syy on se, etteivät edes poliitikot ymmärrä mikä euro on, äänestäjillä ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää. Euro tulee tekemään saman kuin ERM. Saamme lisää rakennetyöttömyyttä:
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/kuviopankki/Pages/tyottomyys.aspx
Ja velkaa:
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/kuviopankki/Pages/valtion_velka.aspx
Kohtuullisesti toimiva järjestelmäkin olisi:
http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21606322-after-150-years-monetary-experimentation-world-remains-unsure-how
Liitovaltioasioihin liittyen, useimmat asiaa seuraavat ovat jo varmaan lukeneet tämän:
http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-14-455_en.htm
“The question who is a net contributor and a net beneficiary at any given point in time should be to some extent secondary. Sharing a currency really in many ways means sharing a destiny, and the euro is meant to be irreversible.”
Tuntuu oudolta ajatella voiko euro olla vain yhden aikakauden poliittisen eliitin yritys saada aikaan liittovaltio.
Kelluvat kurssit ratkaisevat vain maiden välisiä kilpailukykyongelmia. Jokaisen maan rahapolitiikka saattaa silti olla erikseen ongelmallinen (kelluvathan dollari ja euro toisiaan vastaan). Voi tietenkin olla, ettei täydellistä lääkettä löydetä ajoittaisiin raha- ja finanssipoliittisiin ylilyönteihin. Suurten säästöjen takia kannattanee silti yrittää.
Andorin puhe osoittaa tietyllä tavalla saman ongelman: jos siellä ehdotettuja sääntöjä noudatetaan olisi järjestelmä vähemmän ongelmallinen kuin jos niitä ei sittenkään noudateta. Yhteinen työttömyysvakuutus vahvistaa varmuudella liittovaltiota. Tasataanko kontribuutiot todella toteuttamisen jälkeen on mielestäni enemmän kuin kyseenalaista.
Olen silmäillyt läpi “Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Ansiokas teos, luen sen vielä ajatuksella läpi. Lisäksi olen tutkinut FRED:n tietokannasta asioita siinä määrin kuin makrotalouden peruskurssi sallii.
Kun tarkastelen suomen reaalisen BKT:n kehitystä, tilanne näyttää tältä:
https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVZnFhekpuY3lxSHc/edit?usp=sharing
Kopio aiheeseen liittyvästä facebook keskustelusta:
“Otin siitä luonnollisen logaritmin ja sovitin lineaariset trendit suunnilleen paikalleen.
Trendi ennen ERM-sekoilua:
r value 0.993721730372
slope 0.0323698617533
Trendi ERM-sekoilun jälkeen:
r value 0.992179458006
slope 0.0341986839556”
Uskon näkeväni tuossa 2 yritystä “sopeutua” kiinteään valuuttaan; ERM ja euro. Se ei näytä toimivan. Maamme on tehnyt monille ihmisille kamalia asioita tämän takia, mutta epäilen että yritämme ratkaista koko ongelmaa väärästä päästä.
Lars Svensson on jälleen kirjoittanut erinomaisen kritiikin Riksbankin viimeaikaista “tuuleen nojaavaa” rahapolitiikkaa kohtaan:
http://larseosvensson.se/2014/07/25/weak-defense-from-ingves-and-jansson/
Nähdäkseni useat Svenssonin pointit pätevät sellaisenaan Suomeen:
“But GDP in Sweden much below the 1993-2007 trend. In contrast to what is the case for other economies that had, for instance, too large a construction sector and a weak financial sector, there are arguably no structural reasons why the path for potential GDP would have shifted down much in Sweden. (See here (pdf) for more about potential GDP in Sweden.)”
Nyt lienee myöhäistä toivoa, että Suomi pääsisi omin voimin eurosta ja siihen liittyvästä dysfunktionaalisesta liittovaltiohankkeesta eroon. Ainoa toivo lienee se, että euro romahtaa Suomesta riippumattomista syistä ennen kuin tuhot kansakunnallemme kasvavat aivan kamaliksi.
Svenssonin argumentti on perimmiltään, että Ruotsin olisi pitänyt seurata suurten keskuspankkien hyvin kevyttä rahapolitiikkaa. Seurauksena hyvin matala korko, heikompi kruunu, jotain vientilisäyksiä ja ehkä varallisuusmuutoksia. Sellaisen rahapolitiikan vaikutukset lyhyellä tähtäyksellä eivät ole olleet kovin kasvuystävällisiä maailmalla tähän saakka ja vaikutukset pidemmällä aikavälillä saattavat olla hyvinkin ongelmalliset.
Euroalue voi kyllä jatkua vielä pitkään jos EKP varmistaa kaikkien (myös huonosti kannattavien pankkien ja yritysten) rahoituksen. Itse olen huolestunut matalan koron ja helpon rahoituksen vaikutuksista reaalisiin investointeihin (määrä ja tehokkuus). Suomen osalta on kyse vielä siitä, pystymmekö varmistamaan kilpailukykyämme ilman omaa valuuttaa kun se osoittautui vaikeaksi jopa oman valuutan kanssa. Jollemme pysty, saattaa euroalueesta eroaminen olla meille taloudellinen pakkoratkaisu.
Mutta eihän euron säilyttämisessä olisi mitään mieltä, jos tavoitteena ei olisi euroliittovaltio. Jos euroliittovaltioon ei olla menossa, eurossa pysyminen on mitä vaarallisinta hulluutta. Kärsimme syviä pysyvä yhteiskunnallisia vaurioita ja sitten kun muut menisivät liittovaltioon, lentäisimme ulos eurosta kärsittyämme vuosia turhaan.
Edelliselläkin kierroksella kärsimme sellaisia vahinkoja lähinnä siksi, että lähdimme ERM:stä vasta kun lensimme ulos. Jos olisimme ajoissa tehneet omat johtopäätöksemme, tilanne olisi ollut kaikkien kannalta helpompi.
Kannattanee myös ottaa huomioon mikä näyttää olevan päättäjien poliittinen tavoite. Päättäjämme eivät ole valitsijoilleen ilmoittaneet tavoitteeksi Suomen liittämistä liittovaltioon. Päinvastoin, insistoidaan ettei liittovaltio ole käsillä eikä tulossa ja ettei siihen pyritä. Siitä huolimatta insistoidaan myös, ettei eurosta haluta luopua. On mielestäni mahdollista säilyttää euro ja samalla välttää joutumasta liittovaltioon, minkä olen yrittänyt näyttää eräissä kirjoituksissani. Jos päättäjämme eivät tee tähän tarvittavia itsemääräämisoikeuttamme säilyttäviä päätöksiä onkin ilmeistä, että Suomi hiljaa ajetaan liittovaltion osaksi.
Eurosta ei mielestäni väistämättä tuo meille yhteiskunnallisia vaurioita. Se riippuu siitä, pystyvätkö suomalaiset elämään kiinteän valuuttakurssin edellyttämässä talouskurissa. Tämä ei selvästikään ole vielä onnistunut mutta määritelmällisesti mahdotonta se ei sentään liene. Jos kuitenkin pidetään sellaista kurinalaisuutta Suomessa mahdottomana olet oikeassa, että euro väistämättä aiheuttaa meille lyhyellä ja pitkällä aikavälillä haittaa. Tämä ei riipu siitä liittyykö siihen liittovaltio vai ei.
Tavoite liittovaltiosta on erikoinen julkinen salaisuus. Esimerkiksi britit näyttävät suhtautuvan asiaan paljon käytännön läheisemmällä tavalla. Tuo kirjoitus Bootlelta on mielestäni melko hyvä:
http://www.telegraph.co.uk/finance/economics/10918176/UK-could-make-its-way-in-the-world-outside-EU.html
Siinä on ymmärretty asian ydin:
“Perhaps most importantly, with the EU moving towards still greater integration, conditions of membership are not going to remain constant.”
Minäkään en tästä syystä usko, että käytännössä voisimme lopettaa integraation ja säilyttää euron. Ehdot tulevat muuttumaan sellaisiksi, että integraatiosta kieltäytyminen tarkoittaisi käytännössä eroa eurosta. Mikäli olen väärässä tämän suhteen, silloin olisi todellakin mahdollista pitää euro ja lopettaa lisäintegraatio.
Mitä vaurioihin tulee, pelkään maamme jo ajaneen itsensä ansaan. Jos EKP ei aloita melkoisen massiivista QE:ta (sellaista joka painaisi EUR/USD:n jonnekin 1.2:n tietämille), olemme todellisessa pulassa. Lyhyen aikavälin tuotannon menetyksiä en pidä kansakunnan tulevaisuuden kannalta kriittisinä, mutta pitkällä aikavälillä riski voi muodostua eksistentiaaliseksi.
Pidän uskottavana tätä Nunesin esitystä vaurioiden syntymekanismista ja ilmenemisestä:
http://thefaintofheart.wordpress.com/2014/06/06/indications-that-monetary-policy-failure-has-caused-permanent-damage-to-the-economy/
Jos olisimme alusta lähtien valmistautuneet ja eläneet euron edellyttämällä tavalla, tilanne ei olisi läheskään näin synkeä. Vaikka kriisi on kestänyt jo monta vuotta, julkisuudessa ei vieläkään olla käsitelty euron tätä puolta. Kansalaiset eivät siis vieläkään ymmärrä nykyisen järjestelmän olevan euron kanssa epäyhteensopiva. Tällainen ymmärrys pitäisi saada aikaan, jos aiomme tehdä tarpeelliset muutokset euroyhteensopivuuden saavuttamiseksi.
Olemme parhaillaan euroalueen muttemme vielä käytännön liittovaltion jäseninä. Lähellä olemme kuitenkin jo, kuten eduskunnan käsittelyyn tulevien lainsäädäntöhankkeiden alkuperän jakaumasta ilmenee (valtaosa EU-direktiivien tai -asetusten perustella). Liittovaltiokehitys nopeutunee Suomenkin osalta uuden pääministerimme ja uuden komission johtajan valinnan takia.
Olen samaa mieltä siitä, että saattaa joskus osoittautua mahdottomaksi säilyttää euro ja samalla kieltäytyä liittovaltiosta. Toistaiseksi on kuitenkin euroalueella vallalla halu tarvittaessa mukautua jäsenmaiden tarpeisiin niin, ettei euroa jätetä. Myös euroalueen ulkopuolelle oleville jäsenmaille tarjotaan melko joustavasti mahdollisuutta osallistua esim. yhteistukijärjestelmiin.
Vaikka olisikin mahdollista jatkaa euroalueella on toinen kysymys jos se Suomelle kannattaisi. Viittaan tässä Liberan toukokuussa julkaisemaan kirjaan “Euron tulevaisuus” jossa käsitellään eräitä peräänkuuluttamiasi asioita. Suomalaiset (päättäjät, yrittäjät, työläiset) tarvitsevat ilmeisesti vieläkin devalvaatioita kilpailukykyisen tuotannon ylläpitämiseksi. Tämä vaikeuttaa ei vain eurossa pysymistä vaan ylipäätään korkean elintason ylläpitämistä. Liittovaltiossakaan ei pärjätä hyvin nykyisellä toimintamallillamme.
Mielestäni eurossa kannattaa toistaiseksi pysyä toivoen, että se pakottaisi toimintatapojen muuttamiseen Suomessa. Liittovaltiokehityksestä kannattaa pyrkiä eroon koska se on peruuttamaton ja heikentää toimintatapojen muutospainetta Suomessa (toiveita tulonsiirroista muualta).