Suomen hallituksen budjetista käydään tuttua keskustelua. Oppositio ja menetysten kohteeksi joutuvat katsovat sinänsä välttämättömien säästöjen jakautumisen epäonnistuneeksi. Hallituksen tukijat ja lisäetuja saavat taas näkevät budjetissa hyvin vähän moitittavaa edes silloin, kun säästöt näyttävät olevan ristiriidassa hallituksen päätavoitteiden kanssa (esim. koulutusleikkaukset).
Vähemmän on keskusteltu siitä, onko esitetty budjetti valtion velkaantuneisuuden kannalta riittävän kunnianhimoinen. Valtionvelan oletetaan kasvavan ensi vuonna yli 5 mrd euroa jolloin kokonaisvelka ylittää jo reippaasti 100 mrd euroa. Numeroiden takana on olettamus siitä, että kasvu Suomessa on tänä vuonna vielä heikkoa mutta vahvistuu jo seuraavina vuosina. Taustalla on näkemys kansainvälisen talouskehityksen jatkumisesta melko vakaana, vaikkakin riskit painottuvat heikomman kehityksen puolelle (kesäkuun valtiovarainministeriön ennuste löytyy tästä).
Kansainvälinen talouskehitys ei ole tällä hetkellä erityisen vakuuttava. Kiinan talouskasvu on hidastumassa ja maan rahoitusolot näyttävät epävakaistuvan. Japanin monien kehuma talousohjelma inflaation ja kasvun nopeuttamiseksi näyttää johtavan melko vaatimattomiin tuloksiin. USA:n kasvu on taantuman jälkeiseksi palautumiseksi kaikkien aikojen heikoimpia. Nämä ongelmat lienevät kuitenkin budjetin taustaoletuksia tekeville tuttuja ja siten jollain lailla huomioituja.
Suurimpia ja samalla vaikeimmin ennakoitavia riskejä on kuitenkin maailman arvopaperimarkkinoiden ilmeinen ja yleinen yliarvostus. Se vallitsee erityisen selvästi Yhdysvalloissa (katso tästä) mutta myös Euroopassa (esimerkiksi tästä). Korkeat arvostukset voivat jatkua vain niin kauan kuin yksityisten sijoittajien riskinottohalu säilyy ainakin nykytasolla. Joka näkee arvostusten jatkuvan edelleen korkeina on oletettava, että esim. keskuspankit ryhtyvät pörssipapereiden ostajiksi. Nimenomaan USA:n pörssissä sijoittajien halu ottaa riskejä näyttää nyt heikkenevän ( näkemys tässä).
Merkittäväkin arvopaperien arvojen lasku ei olisi osoitus mistään epänormaalista. Päinvastoin, sellaista on sattunut useasti ennenkin. Jopa merkittävä lasku olisi vain paluu kohti historiallisesti normaaleja arvostuksia.
Sijoittajien riskinottohalun heikkeneminen toisi äkkiä suuria ongelmia maailmanlaajuisesti. Kun arvopapereiden ostajia korkeaan hintaan ei enää löydy tulevat hinnat laskemaan, todennäköisesti nopeasti ja paljon. Suuret finanssitalot ovat näiden arvopapereiden merkittäviä omistajia mutta toimivat samalla, aivan laillisesti, melko alhaisella vakavaraisuudella. Samalla ne toimivat sijoittajina ja rahoittajina kaikilla tärkeillä markkinoilla mikä varmistaa, että euroalueen ulkopuoliset häiriöt nopeasti välittyvät alueen pankeille ja markkinoille. Finanssikriisin alku oli tästä hyvä esimerkki.
Suomen budjetti on laadittu ”normaalin” vaikeita aikoja ajatellen. Siinä ei ole mitenkään varauduttu mahdollisuuteen, että lähiajat pahimmassa tapauksessa voivat olla kaikkea muuta kuin normaaleja. Kuitenkin on ilmeistä, että kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden palautuminen kohti normaalitilaa (positiivinen reaalituotto velkakirjoille ja osakkeille myös ilman kurssinousua) suurella todennäköisyydellä johtaisi suuriin vaikeuksiin myös euroalueen finanssitaloille ja sitä kautta myös reaalitaloudelle.
Tällainen ilmeinen vaikkakin ajoitukseltaan epävarma riski olisi syytä ottaa huomioon budjetin teossa. Jos ja kun riski toteutuu, ovat sitä seuraavat vuodet Suomessakin todennäköisesti nykyistä vuotta taloudellisesti vieläkin vaikeammat. Tämä takia olisi syytä harkita valtion velkaantumisvauhdin suurempaa hidastamista juuri nyt, vielä suhteellisen hyvinä aikoina.