Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja on lausunut käsityksensä eurosta ja euroalueen kehityksestä. Syynä ulostuloon oli juuri valitun presidentin virkaanastumispuhe eduskunnassa jossa melko ympäripyöreästi ja varovasti todettiin euroon liittyvän pohdittavia ongelmia. Niiden takia presidentti toivoi, ottamatta kantaa ongelmien laatuun tai vakavuuteen, myös periaatteellista keskustelua asiasta.
Blogissani olen jo vuosia varoittanut euron ja euroalueen kehityksen aiheuttamista tulevista pulmista. Euro sitoo yhteen maita, joille yksi ja sama rahapolitiikka kulloinkin sopii kovin eri tavalla. Teoriassa asia voisi olla toinen, mutta käytäntö on mikä on. Eri jäsenmaiden tuottavuus, kilpailukyky ja tulot eli taloudellisen hyvinvoinnin edellytykset kehittyvät aikaa myöten eri tavoin. Heikommin sopeutuvien maiden ahdingon lieventämiseksi tarvitaan tulonsiirtoja ja/tai velkojen yhteisvastuuta. Nopeammin sopeutuvat maat haluavat vastineeksi siirtojen saajat valvontaan. Sovitut säännöt jätetään kuitenkin aikaa myöten noudattamatta. Tilapäisiksi tarkoitetut tulonsiirrot ja yhteisvastuut muuttuvat käytännössä suuremmiksi ja pysyviksi, jolloin valvontaa vastaavasti halutan laajemmaksi ja tiukemmaksi. Lopputuloksena on liittovaltiota muistuttava tila jossa rajaseuduksi muuttuvalla Suomella tulee olemaan enää hyvin vähän sananvaltaa.
Tämä kehitys on tietenkin ongelmallinen vain kansanvallan, itsemääräämisoikeuden ja maan itsenäisyyden kannalta. Se on pulmallista ainoastaan niille, jotka haluavat vaikuttaa itseään ja omaa maataan koskeviin päätöksiin. Yritykset ja yksityishenkilöt jotka eivät halua tai tarvitse sitä tehdä voivat sellaisessa valtiossa elää varsin normaalia elämää. Heidänhän tarvitsee vain tyytyä noudattamaan kotimaisten käskynhaltijoiden välittämiä ja soveltamia lakeja ja sääntöjä (esimerkki tästä on meillä nyt Suomen Pankki). Tilanne arvattavasti muistuttaisi tältä osin osapuilleen taannoista Suomen autonomian aikana vallitsevaa. Silloinkin oli esivallan tuki Suomessa varsin laaja ja monet epäilivät itsenäisyyttä viimeiseen saakka.
Vaihtoehtoinen euroalue itsenäisine jäsenmaineen on tietenkin teoriassa mahdollinen. Sellainen kuitenkin edellyttäisi loppua tulonsiirroille ja yhteisvastuulle. Jokainen jäsenmaa vastaisi itse seurauksista jollei sopeudu yhteisvaluutan vaatimuksiin riittävän joutuisasti. Se kuitenkin edellyttäisi, että sovituista säännöistä pidetään kiinni ja ettei komission johdolla tavoiteltaisi liittovaltiota. Käytäntö on kuitenkin osoittanut tämän alunperin tavoitellun vaihtoehdon mahdottomaksi. Euro johtaa liittovaltioon jolleivät halukkaat jäsenmaat voi irtautua yhteisvastuusta ja sen mukaan tuomista järjestelyistä.
Kokoomuksen ykkösedustajan lausuma oli lukemani raportin mukaan (tässä) yksioikoinen eikä sallinut mitään avausta asian syvemmälle pohdinnalle: ”..minä toivon siitä keskustelua sellaisella rajauksella, että euro on yksiselitteisesti Suomelle hyvä asia. Se on meidän valuutta. Suomalaiset hyväksyy todella vahvalla enemmistöllä sen, että me kuulumme euroon.” Valtiovarainministerimme siis kuittaa poliittisella uskontunnustuksella asian, jolla on aivan keskeinen merkitys tulevalle suomalaiselle hyvinvoinnille, puhumattakaan finanssipolitiikan eri lohkoista.
Nykyhallitusta on moitittu siitä, ettei se päätöstensä valmistelussa vaivaudu selvittämään tarjolla olevia vaihtoehtoja tai keskustella niistä. Valtiovarainministerin lausahdus osoittaa, että tällaiset väitteet pitävät paikkaansa.