Tämän päivän Helsingin Sanomien koko aukeaman artikkelissa sallitaan ”hämmentyneen asiantuntijan” ihmetellä, miksei Suomessa keskustella EU:n nopeasta muutoksesta näkyväksi liittovaltion alkeeksi (tässä). Kysymyshän on varsin radikaalista EU:n luonteen muutoksesta joka viedään läpi unionin perussopimuksesta ja sovituista säännöistä piittaamatta. Suomen hallitus tukijoineen on tähän ilmeisen valmis.
Lehti toimittajineen päättää itse mistä se kirjoittaa ja keiden äänten sallitaan kuulua lehden sivuilta. Vastaus asiantuntijan ihmettelyyn on siksi osaksi ilmeinen. Laajaa julkista keskustelua ei ole ollut, osittain koska suomalainen media valtaosaltaan ei sitä ole halunnut tai ollut siitä kiinnostunut (etenkin perussuomalaisia lukuun ottamatta). Keskusteluun pyrkiviä asiantuntijoiden puheenvuoroja on kuitenkin ollut paljonkin (joukosta mainittakoon esimerkiksi oma blogini, tämä ETT:n kotisivu, tämä, tämä ja tämä). Hiljaisuus on siis etenkin koskenut nk. valtamediaa ja instituutioiden käyttämiä asiantuntijoita.
Mikä mahtaa olla median hiljaisuuden syy? Osasyy on varmaan suomalaisten viime aikojen kiinnostus ennen kaikkea omiin asioihin ja ryhmäkohtaisiin etuihin. EU-asioissa poliittisilla päättäjillä on käytännössä pääosin ideologiset syyt EU-kantaansa (mm. länsikytkentä, kansainvälinen solidaarisuus,markkinatalous, ehkä turvallisuus, eräille lisäksi urakehitys). Elinkeinoelämä saa yhteiset markkinat, vapaan liikkuvuuden ja palautukset kansalaisten jäsenyysmaksuista. Kansalaiset saavat helpotuksia matkailuun. Jokaista kiinnostaa nimenomaan oma erityisetu josta ei haluta tinkiä. Harva jaksaa kiinnostua EU-kokonaisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Median vaikeneminen yhteiskunnallisesti tärkeistä mutta kiistanalaisista asioista on ulkomailla selitetty monella vähemmän mairittelevalla tavalla (tietämyksen ja osaamisen puute, tietoinen puolueellisuus, kannattavuuden tavoittelu). Valtamediaa voidaan jopa katsoa osaksi keskenään taloudellisesti kytkettyjen eturyhmien toimintaa kansalaisten näkemysten, valintojen ja toiminnan ohjaamiseksi (esimerkki tästä ajatussuunnasta tässä). Oleellisia asioita ei nosteta keskusteltaviksi, koska se on tärkeiden eturyhmien etujen ja pyrkimysten vastaista.
Kotimainen media asetti aikanaan tehtäväkseen vapaan keskustelun merkityksen korostamisen. Tämä tehtävä on aikaa myöten tehty riippuvaiseksi median kannattavuuden ylläpitämisestä (tässä). Vastuu yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämisestä on lisääntyvästi siirretty toimittajille (joiden ihannekäyttäytyminen on kokonaisuudessaan ilmaistu tässä). He ovat kuitenkin samalla lehtien merkittävä kustannuserä. Epäsuora paine kirjoittaa nimenomaan ilmoitus- ja tilaustuloja välittömästi ylläpitävistä asioista on varmaan kova. Yleiset EU-asiat eivät ehkä kuulu niihin ja eräiden asiantuntijoiden alati rauhoittavat arviot ovat tähän saakka antaneet puutteelliselle keskustelulle taustatukea.
Alussa mainittu artikkeli antaa toivoa siitä, että vaikenemisen ja keskustelemattomuuden aika voisi vähitellen loppua. Tämä olisi erinomaisen tärkeää, koska lähitulevaisuuden näkymät ovat Suomelle kaikkea muuta kuin suotuisat.
Todennäköinen tulevaisuuden kehitys voidaan lukea mm. yllä esitettyjen kriittisten asiantuntijoiden kirjoituksista. EU on nyt eteläisten jäsenmaiden painostuksesta ja Saksan myötävaikutuksella muuttumassa tulonsiirtojen ja yhteisten velkavastuiden unioniksi. Edessä on suomalaistenkin verojen korotus uusien EU-verojen takia. Jollei vähitellen kasvavaa EU:sta johtuvaa verotuksen painetta voida hyväksyä, on jossain vaiheessa edessä kotimaisten sosiaalimenojen ja hyvinvointivaltion alasajo. Onko hallituksemme tukijoukkoineen vielä sisäistänyt tämän seurausilmiöineen?
Asiassa ei kannata tavalliseen tapaan olla sinisilmäinen. EU-sopimuksiin, sääntöihin tai lupauksiin ei kannata luottaa, koska ne kierretään tilaisuuden tullen (alijäämä-, velka- ja tulonsiirtokiellot). Yksittäisille suomalaisille tulee jatkossakin olemaan tarjolla korkeita EU-virkoja. Eräänä implisiittisenä edellytyksenä useimpien virkojen täyttämiselle tulee jatkossakin olemaan sitoutuminen liittovaltion kehittämiseen. Suomalaisten helppo matkailu Euroopassa maksetaan kalliisti alhaisena talouskasvuna, korkeana työttömyytenä, kasvavina tulonsiirtoina, heikentyvinä hyvinvointijärjestelminä ja itsemääräämisoikeuden lisääntyvinä menetyksinä.
Hallituksellamme ei nähdäkseni ole vaaleissa tai muutenkaan ilmaistua mandaattia liittää Suomea ohjelmaan jolla on tällaisia todennäköisiä seuraamuksia. Mediamme tulisi ryhtyä täyttämään sitä kansallista tehtävää mitä se alunperin otti omakseen eli merkittävästi monipuolistaa valistustyötään.