Vuoden 2022 lopussa pohdin blogissani mahdollisia seuraamuksia siitä, että länsivallat häviäisivätkin tukemansa sodan Ukrainassa. Silloin epäuskottavana pidettyä Ukrainan sotilaallista kukistumista pidetään nyt jo länsimaiden valtamediassakin selvänä uhkana. Yhteinen arvio tilanteesta ja mitä sille pitää tehdä näyttä vielä puuttuvan.
Mielikuva tilanteesta on eurooppalaisen yleisön keskuudessa muuttunut yllättävän nopeasti. Vuosi sitten 60% eurooppalaisista uskoi siihen, että Ukraina voittaisi sodan. Tuoreen kyselyn mukaan näin uskoo enää vain 10% (tässä). Johtopäätökset kuitenkin eroavat: esim. Puolassa ja Ruotsissa halutaan kasvattaa aseapua kun taas mm. Italiassa ja Itävallassa halutaan tukea rauhanneuvottelujen alkamista. Suomalaisilta ei kysytty.
Nämä vastaukset perustuvat vastaajien arvoihin ja toivomiin lopputuloksiin eivätkä siihen, mitä on käytännössä saavutettavissa. Vaikka Ukrainalle toivoisi kuinka paljon hyvää tahansa on ilmeistä, että sotilaallinen epäonnistuminen ei ole kaukana (esim. tässä). Ukraina ja sen tukijat ovat tähän saakka merkittävästi aliarvioineet Venäjän mahdollisuuksia ja yliarvioineet omia ja tekevät sitä todennäköisesti edelleen.
Venäjä ei näytä olevan tilanteessa joka pakottaisi sitä aloittamaan neuvotteluja tulitauosta tai rauhasta. Maalla on korkeatasoinen ja mittava aseteollisuus, jonka tuotantoa on nopeasti kasvatettu entisestään. Sillä on ollut merkittävä tykistö- ja ilmaylivoima joka aikaa myöten on vain vahvistunut. Sillä on säilynyt väestöpohja kun Ukrainalta se on pettänyt viime vuosien mittavan maastapaon takia. Venäjälle laaditut sanktiot eivät ole tehonneet odotetusti vaan maa on kehittänyt korvaavaa tuotantoa sekä uusia vientimarkkinoita ja maksujärjestelmiä. Oman väestön tuki maan johdolle ja sen toimille sekä tavoitteille näyttää säilyneen ja jopa vahvistuneen.
Samalla länsiliittouman arviot omasta kyvystään tukea konventionaalista sotaa näyttävät olleen ylimitoitettuja (esim. tässä). Eri sotatarvikkeiden saatavuus on osoittautunut tarpeisiin nähden vähäiseksi sodan pitkittyessä ja kiihtyessä. Maiden tuotantokapasiteetin kasvattaminen riittäväksi voi kestää vuosia ja edellyttäisi suurta ja pysyvää julkista panostusta varusteluun. Samalla selkkauksen monet taloudelliset ja poliittiset seuraamukset rasittavat liittouman maiden siviilituotantoa, yhtenäisyyttä ja vakautta. Voimakkaasta viranomaisten ja valtamedian mielipidemuokkauksesta huolimatta ei ole ilmeistä, että edes kaikkien suurten maiden väestö innostuisi sodan pitkittymisestä ja laajentumisesta sekä siihen liittyvästä elintason laskusta.
Venäjää on siksi vaikeaa painostaa rauhaan vaan se voi itse päättää millä ehdoin se olisi siihen valmis. Mahdollisen tulitauon ja rauhan ehdoista esitetään länsiliittoumassa vielä runsaasti toiveajattelua. Ehdot tulevat kuitenkin todennäköisesti muvautumaan niiden tavoitteiden mukaan jotka Venäjän johto on esittänyt sodan alusta saakka. Niihin lukeutunee Venäjän varmistuminen siitä, ettei Ukraina tulevaisuudessa voisi toimia sotilaallisen uhan alustana sitä vastaan. Rauhan ehdot tulevat todennäköisesti olemaan raskaat Ukrainalle ja epämieluinen yllätys länsiliittouman väestölle.
Venäjän tehottomalla painostamisella (ml. asetoimituksilla ja sanktioilla) koituu yhä selvemmin riskejä itse painostajalle. Ehkä tärkein näistä on oman uskottavuuden ja siten vaikuttavuuden heikentyminen. Tämä olisi ainakin Yhdysvalloille erittäin haitallinen kehitys mm. dollarin kansainvälisen aseman kannalta. Sotilaallisen tuen taloudellinen ja poliittinen hinta on kuluneen vuoden epäonnistumisten myötä kasvanut merkittävästi.
Joissain EU:n piireissä kriisissä nähdään ilmeisesti myös vähemmän haitallisia piirteitä. Unionissa pyritään käyttämään sitä välineenä alituiseen jatkuvassa työssä luoda eurooppalainen liittovaltio. Kyseessä on nytkin kriisi jonka kustannukset ovat suuret, ennalta vaikeasti laskettavissa ja sopivat jäsenmaiden yhteisvastuulla katettaviksi.
Sodan kustannukset EU:lle ja sen jäsenmaille ovat jo olleet mittavia.Tuoreen saksalaisen tutkimuksen mukaan (tässä) sota on toistaiseksi aiheuttanut Saksalle 200-240 miljardin euron suoria rahallisia menetyksiä. Kustannus vastaa noin 3 prosenttia maan BKT:sta. Vaikeasti laskettavissa olevia lisämenetyksiä on syntynyt saksalaisille yrityksille esim. Kiinan-viennin vaikeutumisen takia. Suurimmat suhteelliset menetykset ovat kohdanneet maan pienituloisia. Laskelma voinee toimia karkeasti suuntaa antavana muissakin EU:n jäsenmaissa.
Lisäksi länsiliittouman kokemukset Ukrainan selkkauksessa johtanevat jäsenmaissa voimakkaaseen varusteluaaltoon ja uusiin aseteknologian kehittämishankkeisiin. Tappio voimistaisi halua rakentaa suurempia asevoimia etenkin EU:n jäsenmaissa. Edessä saattaa olla uusi aseistuksen varustelukilpa Venäjän kanssa niin kauan kuin kahden vastustajaleirin keskinäinen luottamus puuttuu. Molemmat osapuolet määrittelevät omat toimensa puhtaan puolustuksellisiksi mutta vastapuolen toimet ja tavoitteet ilmeisen vihamielisiksi. Eräs arvio unionin puolustusmenojen uudeksi pysyväksi vuositasoksi on 500 miljardia euroa vuosikymmenen lopussa eli 200 miljardia nykyistä enemmän (tässä sivulla 10).
Nämä kustannukset on katettava mm. EU:n ilmastopolitiikan aiheuttamien kustannusten lisäksi. Arviot ilmastopolitiikan kustannuksiksi unionille vaihtelevat suuresti alkaen komission arviosta 100 miljardia euroa vuodessa aina tutkimuslaitos Brueghelin 300 miljardiin (tässä) ja McKinseyn 1000 miljardiin euroon vuodessa ainakin vuoteen 2030 saakka ja ehkä pidemmäksikin ajaksi (tässä).
Selvyyttä näiden hankkeiden rahoituksesta ei tällä hetkellä ymmärtääkseni ole, mutta jäsenmaiden uudet vastuut tulevat olemaan mittavat. Jos esim. hankkeet toteutettaisiin yhteisvastuullisesti ja kunnianhimoisesti – mihin liittovaltion kannattajat ahkerasti pyrkisivät — ylittäisi Suomen vuosittainen osuus melko helposti 10 miljardin euron rajan. Suurin osa olisi lisämenoja verrattuna tämän päivän tilanteeseen. Jollei Suomen talouskasvu jostain nyt tuntemattomasta syystä virkistyisi, edellyttäisi julkisen velkaantumisemme kasvun hidastaminen erittäin mittavia leikkauksia hyvinvointivaltion nykyisiin menoihin.