Toimenpiteiden aika edessä

Suomen vaihtotase on alijäämäinen mikä kertoo, että maamme kokonaisuudessaan käyttää enemmän varoja kuin se ansaitsee. Yksityinen sektori säästää jonkin verran mutta valtio ja kunnat jatkavat velkaantumistaan. Velaksi saadut rahat käytetään palkkojen maksuun, palvelujen tuottamiseen ja tulonsiirtoihin sekä yksityiselle sektorille että ulkomaille. On ilmeistä, että yrityksillä ja kotitalouksilla Suomessa olisi kokonaisuutena vähemmän rahaa ja palveluja käytettävissään jollei julkinen talous velkaantuisi. Velkaantuminen on ollut monella tavalla heikkojen hallitusten helppo selviytymiskeino.

Viime hallituksemme ovat käyttäneet ulkomaista velkaa iloisesti luottaen siihen, että budjettiongelma hoituu tulevaisuudessa joko kasvulla tai poliittisilla päätöksillä. Tämä elvytys on jatkunut kansainvälisen finanssikriisin alusta lähtien ja muihin maihin verrattuna avokätisesti. Nykyinen hallitus ei selvästikään aio muuttaa tätä käytäntöä vaan sekin luottaa siihen, että asia hoituu tulevaisuudessa ja tarvittaessa uusien vastuuhenkilöiden toimesta. Useat tarkkailijatkin esittävät käsityksenään, ettei julkisen velkaantumisen lopettamisella eri syistä ole kiirettä.

On totta, että Suomen julkinen ja yksityinenkin velka vielä ovat pienemmät suhteessa tuloihin kuin monessa muussa maassa. On myös selvää, että julkisen velkaantumisen lopettaminen kiristäisi yksityisen sektorin tulokehitystä ja heikentäisi lähiaikojen kysyntää ja hyvinvointia. Odottaminen olisi sen takia houkuttelevaa jos varmuudella tiedettäisiin, että maailmantalous ja Suomen vienti elpyisivät ennen kuin velasta tulee ongelma. Aikaisemmissa kommenteissani täällä olen esittänyt, että maailman ja euroalueen talouden nopea elpyminen useasta syystä on varsin epävarma asia. Edes uusi kriisi ei ole poissuljettua.

Suomi ei itse päätä milloin velasta tulee ongelma vaan sen tekevät puolestamme maamme velkojat, ehkä yllättävästikin ja mielestämme heiveröisin perustein. Velka merkitsee kuitenkin aina tarvetta huomioida velkojien vaatimuksia ja suuri velka tekee tästä tarpeesta pakon. Suuri velka alkaa myös helposti kasvaa itsestään jos velallisen tulot eivät riitä korkojen maksuun. Vaikka julkinen sektori voi siinä tapauksessa nostaa veroja, sellaisella politiikalla on poliittiset ja taloudelliset rajansa. Koska velan kantokykyyn ja hyödyllisyyteen liittyy epävarmuutta on hyvin perusteltua itse lopettaa velkaantumisen hyvissä ajoin.

Kevään eduskuntavaalien yhteydessä tulisi välttämättä konkreettisesti keskustella, miten velkaantuminen voidaan nopeasti lopettaa mahdollisimman vähäisin haitoin. Houkutusta esitellä kehityksen ihannekuvia kannattaisi vastustaa ja sen sijaan keskittyä siihen, mitä pitää tehdä tässä ja nyt.

Mielestäni Suomessa toimivaa yritys- ja investointitoimintaa tulisi tukea tulevan kasvun mahdollistamiseksi yritysverokantaa laskemalla ja yritystukia voimakkaasti karsimalla. Siten tuki kanavoituu etenkin voittoa tekeviin yrityksiin. Työssäkäyntiä tulee helpottaa ja koulutusta tehostaa työttömyyden torjumiseksi. Yrityskohtainen palkanmääritys, työssä tapahtuvan koulutuksen tukeminen sekä asumiseen liittyvät kysymykset lienevät tässä erityisen tärkeät. Heikossa asemassa olevista kansalaisista tulee pitää huolta sekä oikeudenmukaisuussyistä että yhteisten arvojen ylläpidon takia. Hyvin toimeentulevilta kotitalouksilta voidaan vastaavasti reilusti karsia julkisia tukitoimia. Tämä kaikki pitää tehdä samalla kun valtion velantotto nopeasti supistetaan etenkin menoja karsimalla.

Jollei tähän pystytä häämöttävät edessä pakkoratkaisut, toivottavasti sittenkin kaukaisessa tulevaisuudessa. Jos haluamme pysyä euroalueella on käytännössä alistuttava euroviranomaisten (ja IMF:n) pitkään kestävään ohjeistukseen. Ohjeistuksen lempeyttä ja sisältöä voimme aavistaa muiden kriisimaiden sopeutusohjelmista. Jos ulkoa päin tuleva ohjeistus ei miellytä voimme erota euroalueelta, jolloin sitä seuraava devalvaatio auttaa vientimme kasvuun. Muilta osin talouspolitiikka ei paljon muuttuisi jos kasvua haluttaisiin ylläpitää.

Kyse ei välttämättä olisi suomalaisen yhteiskunnan pysyvästä peruskorjauksesta. On kuitenkin pakko saada velanotto pysäytetyksi hyvissä ajoin. Kun tämä on tehty ja edellyttäen, että kehitys pysyy kestävällä pohjalla, voidaan tarvittaessa hellittää vähiten kannatusta saaneiden toimenpiteiden osalta.

About Peter Nyberg

VTT Peter Nyberg toimi ennen eläköitymistään v. 2010 valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajana. Ministeriöön hän tuli 1998 Suomen Pankista jossa hän toimi pitkään eri tehtävissä, lopuksi johtokunnan neuvonantajana. Eläkkeellä Nyberg on mm. Irlannin hallituksen määräyksestä selvittänyt Irlannin pankkikriisin syitä. Hän toimi Kansainvälisessä valuuttarahastossa vanhempana tutkijana 1980-luvulla.
This entry was posted in Kommentit and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Toimenpiteiden aika edessä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *