Näyttää mahdolliselta että Suomi vihdoinkin voisi saada hallituksen, joka on sitoutunut julkisen velan kasvun hidastamiseen. Hyvällä onnella se saattaa jopa kääntää ennätyksellisen velkaantumiskehityksemme laskuun. Haasteena hallituspuolueille on löytää toimenpiteiden joukko joka tehoaa nopeasti, mutta joka silti koetaan oikeudenmukaiseksi kansalaisten keskuudessa.
Suomi ei ole velkaantumisellaan vielä, onneksemme, alkanut herättää avointa kansainvälistä huomiota. Tällaista huomiota kannattaakin välttää varsin korkean luottokelpoisuutemme ja matalahkojen korkojen säilyttämiseksi. Sen takia olisi oleellista nopeasti osoittaa, että pystymme velanoton hidastamiseen kestäväksi arvioitalla tavalla. Tämä vaatii tuotannon arvon nostamista kotimaista kysyntää enemmän.
Julkinen valta ei kykene varsinkaan lyhyellä aikavälillä nostamaan Suomen tuotantokapasiteettia tai tuottavuutta. Erilaisten toimien nk. dynaamiset vaikutukset nähdään laajasti epäluotettavina ja jopa sepitettyinä. Lähivuosina on edessämme pikemminkin hidastuva kuin nopeutuva kasvu (globalisaation peruuntuminen seurausilmiöineen, sanktiot, korkokehitys, finanssimarkkinoiden korjautuminen, väestönkehitys). Edellytykset tuotannon arvon nopeaan nostamiseen eivät siten ole Suomessa lähiaikoina erityisen hyviä.
Nopeat kansalaisten elintason supistamistoimet julkisia menoja leikkaamalla tai veroja korottamalla ovat siksi valitettavasti avainasemassa. Olisi yllätys, jos kansalaiset sopeutuisivat tähän tyyneesti. Toimenpiteiden pitäisi siksi mielellään vielä olla sellaisia, että ne koetaan laajasti edes tasapuolisiksi ja reiluiksi.
Täysin uusia, elintasoamme rajoittavia menolähteitä on valitettavasti jo tiedossa. Nykynäkymien mukaan tuleva hallitus tulee korostamaan Suomen tarvetta entistäkin säntillisemmin toteuttaa läntisten liittolaistensa odotuksia, toiveita ja pyyntöjä. Tähän liittyvät päätökset (NATO, Ukraina, Kiina) tulevat kalliiksi vaikka menot ehkä näkyvät vasta myöhemmin. On myös odotettavissa, että EU lähiaikoina haluaa lisää yhteisrahastoja, verotuskohteita, yhteisvelkaa tai kaikkia näitä. Sellaiset järjestelmät ovat usein johtaneet Suomen nettomenojen kasvuun (vrt. elvytysrahasto). Tulevan ja osin erittäin EU-myönteisen hallituksen kanta tähän kehitykseen menoineen on vielä tuntematon.
Hallitusneuvotteluissa on epäilemättä jo kuultu niitä asiantuntijoita ja ehdotuksia jotka koetaan hyödyllisiksi. Toivottavasti ehdotuksissa on riittävästi korostettu myös tasapuolisen kohtelun ja käytännönläheisyyden (eikä ideologian) tarvetta. Nykytilanteessa olisi pyrittävä välttämään toimia jotka korostavat yhteiskunnallisia jakolinjoja ja lisäävät halua tulevaisuudessa mitätöidä tehtyjä uudistuksia. Olisin yllättynyt jos monet asiantuntijat olisivat ehdottaneet esimerkiksi yleisiä tuloveronalennuksia toivottavien julkisen velanoton hidastavien toimenpiteiden joukkoon. Toivottavampaa olisi vaikka kaikkia koskeva alv-verokantojen korotus yhdistettynä alhaisten tuloryhmien sosiaalituen parannuksiin.
Kun kyse on kansalaisten elintason alentamispakosta lyhyellä aikavälillä olisi tarpeen selkeästi käsitellä myös eläkeläisten roolia. Eläkeläisethän eivät pääsääntöisesti ole tuotantoelämässä suoraan mukana vaan kuluttavat, käyttäen osittain itse aikanaan säästämiä varojaan. Varsinkin eläkkeiden verotuksen tilapäinen ja progressiivinen lisäkorotus helpottaisi julkisen vallan rahoitustilannetta, aiheuttamatta samalla ilmeisiä pulmia työmarkkinoilla tai eläkejärjestelmissä. Toivoisin, että tätäkin välinettä on hallitusneuvotteluissa vakavasti harkittu siitä huolimatta, että toimenpiteen toteuttajat saisivat varautua varsin kielteiseen palautteeseen eläkeläisväestöltä.
Pingback: NÄKEMIIN HYVINVOINTISUOMI?