Ikävät ajat tulossa

Maailmalla ja EU:ssa talousasiat eivät ole hyvällä eivätkä vakaalla mallilla. Suurimmat ongelmat ovat jo kauan liittyneet keveään rahapolitiikkaan ja sen sallimiin hintojen ja rahoitusasemien vääristymiin. Näyttää siltä, ettei ole suunnitelmia vaan ainoastaan unelmia paluusta kohti normaalisti toimivia rahoitusmarkkinoita.

Kun vain talouskasvu taas alkaisi jostain syystä, voitaisiin vähitellen kiristää rahapolitiikkaa ja nostaa korkotasoa. Merkkejä tällaisesta kehityksestä ei kuitenkaan ole. Siksi rahoitus pidetään halpana heikkojen pankkien, valtioiden ja vientiyritysten tukemiseksi. Tällainen tuki helpottaa taloustilannetta hetkeksi mutta heikentää kasvuedellytyksiä pidemmällä aikavälillä.

Suomessa on elvytetty kotimarkkinoita valtion kustannuksella jo puoli vuosikymmentä, osittain automaattisin suhdannevastaisin välinein. Sinä aikana on julkinen sektori eri tavoin käyttänyt enemmän rahaa kuin mitä on tullut sisään. Menot ovat ylläpitäneet kotimaisia tuloja, työllisyyttä ja kysyntää. Ero on katettu velkaantumalla. Tämän politiikan viisaudesta voi olla eri mieltä muttei siitä, onko Suomessa viime vuosina elvytetty vai ei.

Toteutettu elvytyspolitiikka ei ole johtanut kotimaisen kasvun vahvistumiseen mutta on ehkä tilapäisesti estänyt taantumaa syvenemästä. Mahdollisesti olisi muu elvytystapa auttanut paremmin. Olisi voitu keskittyä julkisten sijoitusten rahoittamiseen eikä työttömyyskorvausten, sosiaalitukien tai terveysmenojen ylläpitämiseen. On tietenkin epävarmaa, olisiko talouskasvu merkittävästi kohentunut siitä, että paremmilla teillä ajaisivat väsyneemmät ja sairaammat kuljettajat.

Suomen epäonnistunut elvytyspolitiikka vaatii nyt velkaantumista nopeasti pysäyttävää vaihtoehtoa. Velkaantuminen pysähtyy kun maassamme toimivien menot alittavat heidän tulonsa. Kun ei ole pystytty kasvattamaan tuloja kotimaista kysyntää elvyttämällä on pyrittävä elvyttämään vientikysyntää. Siihen saakka kun tämä johtaa tulokseen, on kotimaisia menoja rajoitettava. Velkaantumisen eturintamassa käynyt julkinen valta joutuu tapaansa muuttamaan muitakin enemmän.

Vientikysynnän paras elvyttämiskeino on tietenkin parempien ja kalliimpien tuotteiden valmistaminen. Sekin voi olla Suomessa pidemmällä aikavälillä mahdollista jos yritysjohto, johtamistavat, työntekijöiden osaaminen ja markkinointi yhdessä toimivat hyvin. Lyhyellä aikavälillä viennin elvyttäminen vaatii kuitenkin, kiitos eurojäsenyyttämme, lähinnä kotimaisten nimelliskustannusten alentamista suhteessa kilpailijoihin. Keskustelussa on näkynyt 10-25 prosentin haarukassa olevia lukuja palkkojen osalta. Sopeutustarvetta lisäävät vielä EU:n päättämät ja Suomen kannattamat vientiämme haittaavat Venäjä-pakotteet.

Tämä vaihtoehto merkitsee käytännössä palkkojen ja sosiaalimenojen leikkauksia sekä kotimarkkinapanosten hintojen alentamista. Se on tähän saakka koetun elvytyspolitiikan vastakohta ja johtaa sekä elintason että työllisyyden laskuun. Elvytysvuosina kasvaneiden julkisen ja kotitaloussektorin velkojen hoito vaikeutuu tulojen supistuessa. Tällä välttämättömällä vaihtoehdolla on nyt käytännössä laaja kannatus kaikkien suurten puolueittemme keskuudessa.

Vaalien alla käytävä keskustelu koskee ennen kaikkea sitä, miten voidaan eri tavoin lieventää sisäisen devalvaation ikäviä vaikutuksia sen tarvetta ja nopeutta vähentämällä. Sisäisen devalvaation tarve vähenee jos kannattavaa kotimaista tuotantoa ja työvoiman liikkumista voidaan eri tavoin lisätä. Onnistumisesta voi kuitenkin olla varma vasta muutaman vuoden päästä. Samoin lyhyen aikavälin kielteiset vaikutukset lieventyvät jos valtionvelan kasvun pysäyttämistä hidastetaan. Hidastumisen realistisuudesta päättävät kuitenkin viime kädessä muut kuin suomalaiset itse.

Suomen päättäjien kannattaisi vihdoinkin valita talouspoliittinen linja joka ei riipu unelmista. Kansainvälinen talouskehitys voi kääntyä myös huonoksi jolloin jäljelle jäävä sopeutus pitää toteuttaa nykyistäkin epäkiitollisempana aikana. Nopea valtiovelan tarpeen leikkaus, aikainen ja tuntuva kustannustason alentaminen sekä toimet työllisyyden ja tuotannollisen toiminnan parantamiseksi olisivat suositeltavia. Sellaiset toimet vaatisivat tietenkin suurta luottamusta kaikkien osapuolten kesken, jotta epäilykset etujen pysyvästä yksipuolisesta uusjaosta vältettäisiin.

Hyvin lyhyesti sanottuna, suomalaiset ovat kansakuntana eläneet yli varojensa jo vuosien ajan. Velkaa on kertynyt sen verran, että rahoittajat saattavat alkaa huolestua. Kun tämä tapahtuu, talouden korjausliikkeet tulevat vielä vaikeammiksi. Koska emme voi luottaa maailmantalouden näkymiin emmekä ulkopuolisten kärsivällisyyteen, olisi mahdollisimman nopeasti ryhdyttävä taas käyttämään vain sen verran varoja kuin on tulojakin. Olisi todella hienoa, jos tämä voitaisiin tehdä elintasoa, työllisyyttä, sosiaaliturvaa ja erilaisia tukia alentamatta. Se on kuitenkin valitettavasti mahdotonta. Jollei tapahdu ihme tulee suomalaisten elintaso laskemaan tuntuvasti nyt valittavan eduskunnan aikana.

Tulevien ikävien tehtävien suorittajiksi kannattaisi nyt ottaa henkilöitä joilla ei ole uraa edessään. Heillä pitäisi myös olla tietoa ja kokemusta asioista joista he joutuvat päättämään sekä arvostusta ja laajaa luottamusta niiden kesken jotka joutuvat kivuliaitten päätösten kohteiksi. Kaikki viittaa siihen, että onnistuminen vaatisi tulevien vuosien päättäjiksi pikemminkin vanhoja konkareita kuin kokemattomia mielikuvavaikuttajia

About Peter Nyberg

VTT Peter Nyberg toimi ennen eläköitymistään v. 2010 valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajana. Ministeriöön hän tuli 1998 Suomen Pankista jossa hän toimi pitkään eri tehtävissä, lopuksi johtokunnan neuvonantajana. Eläkkeellä Nyberg on mm. Irlannin hallituksen määräyksestä selvittänyt Irlannin pankkikriisin syitä. Hän toimi Kansainvälisessä valuuttarahastossa vanhempana tutkijana 1980-luvulla.
This entry was posted in Kommentit and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Ikävät ajat tulossa

  1. Elsa Nuotio says:

    On tämä kummallista touhua. Taas ongelmia, jotka ovat syntyneet EU- ja eurotasolla yritetään ratkoa Suomen pienessä osavaltiossa samoin keinoin, joita kaikki muutkin euromaat beggar thy neighbor-politiikassaan käyttävät. Jos kaikki euromaat laskevat tai jäädyttävät palkkansa, niin ei silloin kenenkään kilpailukyky suhteessa toiseen parane. Euroa voidaan hetkellisesti heikentää, mutta monet muut valtiot ovat devalvaatio linjalla myös, kuten esim. naapurimme Ruotsi, jolloin euron devalvaatio ja palkkojen alennus on yhtä tyhjän kanssa.

    “Näyttää siltä, ettei ole suunnitelmia vaan ainoastaan unelmia paluusta kohti normaalisti toimivia rahoitusmarkkinoita.”

    Ennen lamoissa on elvytetty. Suuren laman (2008-) jälkeen elvytettiinkin maailmassa ennätystahtia. valtioilla, joissa elvytettiin menee ihan ok. Kiina pisti kunnolla ränttäliksi ja siellä koko lamaa ei juuri edes huomattu.

    Euroalue on sössinyt koko kuvion ja täällä emme pystyneet elvyttämään, sillä valtiot olivat velkaantuneet vieraassa valuutassa. Niiden piti tehdä sisäinen devalvaatio ja tämä jätti velat entiselleen. Näin ollen suurempi osa tienesteistä meni velan hoitoon ja massit menivät velkojaluokalle. Kansanosa, joka kuluttaa suurimman osan tuloistaan ei pystynyt enää kuluttamaan ja tämä johti spiraalin, jonka seurauksena Espanjan ja Kreikan työttömyys on räjähtänyt täysin käsistä. On, siis jälleen täysin turha keskittyä vain Suomen kilpailukyvyn parantamiseen palkan alennuksilla, kun lähes kaikki muut maat Irlantia ja Saksaa lukuunottamatta eivät halua kokea Kreikan kohtaloa ja elävät palkkamaltissa myös.

    “Keskustelussa on näkynyt 10-25 prosentin haarukassa olevia lukuja palkkojen osalta.”

    Nopeutetaan tätä EU-tasolla ja pistetään EU:n suurimmat ylijäämämaat tekemään esim. 5 % palkankorotuksia. Saksan ylijäämä on aivan absurdin kokoinen ja tehty muiden euromaiden kustannuksella ja näille liian vahvalla eurolla.

    “Tämä vaihtoehto merkitsee käytännössä palkkojen ja sosiaalimenojen leikkauksia sekä kotimarkkinapanosten hintojen alentamista.”

    Muut EU-maat seuraavat perässä. Tämä on sitä beggar thy neighbor-politiikkaa, jota emme tahdo. Nostetaan mielummin palkkoja koko EU-alueella. Eikös Kokoomuksen eräs “ohjenuora” ole, että työ luo työtä? Enemmän rahaa työstä luo enemmän työtä. Mielestäni tästä on varsin paljon empiirisiä todisteita. Tietysti asiat voivat mennä reisille, jos valtiot velkaantuvat\elvyttävät vieraassa valuutassa, kuten esim. eurossa ja tekevät tätä yksin, oman kilpailukykynsä kustannuksella – yhteistyötä tarvitaan eurotasolla.

    “Samoin lyhyen aikavälin kielteiset vaikutukset lieventyvät jos valtionvelan kasvun pysäyttämistä hidastetaan.”

    Saksassa 2000-luvun alussa työttömyys nousi päälle 12 % ja siellä jäädytettiin palkat. velka\bkt nousi kuitenkin samalla päälle Maastrichtin-sopimuksen 60 %, kun valtio piti talouden pystyssä siihen asti, että vienti sai jälleen maata jalkojensa alle. 10-vuoden bondien korko on tällä hetkellä n. 0,3 ja ~20 % niistä ostaa keskupankki, jolloin korkoa ei makseta yhtään tästä osuudesta. Valtionvelan kasvua on täysin turha pysäyttää. Kansalaisa johdetaan jälleen pelolla, joka johtuu siitä, että ei ymmärretä, että Suomen pankki ostaa tällä hetkellä valtion bondeja, jolloin valtio luo rahaa. Valtio ei jää velkaa kenellekään muulle kuin itselleen. Tämä ei ole velkaantumista. Tietysti tämä tullaan joskus lopettamaan, kun Suomella ei ole omaa valuuttaa ja tällöin ongelmia saattaa ilmaantua, jos sama raha pitää markkinoilta lainata. Silloin voi käydä Kreikat.

    “…olisi mahdollisimman nopeasti ryhdyttävä taas käyttämään vain sen verran varoja kuin on tulojakin.”

    Ei Yhdysvalloillakaan kauhean heikosti mene, vaikka se on “elänyt yli varojensa” Vietnamin sodasta lätien, jonka rahoittamiseksi se dumppasi Bretton Woodsin. He tosin “velkaantuvat”\luovat rahaa omassa valuutassa, jossa he eivät voi koskaan mennä konkurssin, koska QE:n avulla he voivat painaa niin paljon rahaa, että ostavat kaikki velkansa takaisin.

    “Kaikki viittaa siihen, että onnistuminen vaatisi tulevien vuosien päättäjiksi pikemminkin vanhoja konkareita kuin kokemattomia mielikuvavaikuttajia”

    Nämä vanhat konkarit eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa, että valtiolla ei ole omaa valuuttaa. Emme voi enää ratkaista asioita yksin, vaan siihen tarvitaan koko EU:n\euroalueen yhteistä politiikkaa, muullakin kuin rahapolitiikan tasolla. Miten saamme euron sellaiseksi, että se ei ole liian heikko toisille ja vahva toisille? Olisiko aika myös ottaa työttömyys keskuspankin ja valtioiden agendaksi, vaikka Keynesiläisestä politiikasta ympäri maailma luovuttiin sen takia, että se johti palkkojen nousuun ja vientisektorin heikkenemiseen täystyöllisyyden takia, niin olisiko nyt aika edes pyrkiä saavuttamaan n. 10 % työttömyys maissa, joissa työttömyys nyt on päälle 20 prosenttia? Onko järkeä olla näin paljon käyttämättömiä resursseja?

    Emme voi olla ummistamatta silmiä sille, että kun vaadimme PIIGS-mailta (kaikki euromaita) heikennyksiä palkkoihin, sosiaaliturvaan ja moniin muihin asioihin, niin samalla heikensimme omaa kilpailukykyämme ja sahasimme omaa oksaamme. Nyt oksamme on katkeamassa ja olememme joutumassa kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Euro on kuin Bermudan kolmio. Monet katoavat, mutta siellä alukset katoavat mystisesti, kun euroalueella tiedämme syyn, mutta vientisektorin intressit, vaikutusvalta ja huonot ideat menevät kaiken edelle.

    Kreikkakin voisi maksaa velkansa, kun nyt nostaisimme muiden euromaiden elintasoa, niin että Kreikallakin olisi taas varaa kasvaa. Korkeammat palkat tarkoittavat enemmän verotuloja (myös Kreikan tapauksessa, veronkierrosta huolimatta) ja tämä tarkoittaa sitä, että heillä on enemmän rahaa käytettävissä velkoihin tulojen muodossa. Tällöin velkoja ei välttämättä tarvitsisi leikata.

    Tarvitsemme euroalueella elvytystä, joka nostaa työllisyyttä. Työllisyys nostaa palkkoja. Palkat nostavat kotimaista kysyntää ja luovat uusia työpaikkoja ja pian elvytystä voidaan höllentää. Tietysti elvytys ei toimi, jos sitä suoritetaan vain Suomenmaassa. Siihen tarvitaan koko euroaluetta. Nyt kaikki euromaat pelkäävät velkaantumista ja vientisektorin kilpailukyvyn menetystä, joten lähes kaikki EU-maat käyttävät Herra Nybergin ohjeita. Tämä johtaa siihen, että palkkojen jäädytyksestä ei ole kenellekään hyötyä ja velkojaluokan tulot kasvavat siihen asti, kunnes ei ole mistä nyhtää ja rahoitusjärjestelmämme tulee kaatumaan jälleen. Tietysti voisi olla hyvä, jos Keynesiläisyyttä harjoitettaisiin maailmanlaajuisesti, mutta tähän on vielä hieman matkaa. Tällöin kenenkään velat suhteessa toiseen valtioon eivät kasvaisi, kun kaikki loisivat saman verran massia, jolla ostaisivat kaikkea kivaa. Japanin keskuspankki omistaa yli 100 % Japanin bondeista, joten valtion rahoitus voidaan järjestää tällä tavalla myös. Valtioiden ei ole pakko olla markkinoiden armoilla.

    Kaikista tärkein kysymys on, että millaisen Suomen ja maailman haluamme rakentaa ja miten tähän parhaiten pääsemme? Tiedämme, että EMS ja ECU aiheuttivat 90-luvun laman, jossa valtio maksoi pankkien ulkomaanvaluutassa ottamat “halvat velat” Tiedämme, että Aasian kriisi aiheutui siitä, kun Aasian valtiot sitoivat valuuttansa dollariin, joka kuvasti USA:n talouden kehitystä, ei Aasian ja johti tuhoisiin seurauksiin. Tiedämme, että euro on syypää Euroopan ahdinkoon. Miksi emme tee eurolle jotain, vaan keskustelemme “rakenteellisista uudistuksista”? Tiedämme, että Suomen menstys alkoi siitä, kun kellutimme valuuttamme ja annoimme sen surffata vapaasti. Miksi emme, siis toimisi faktojen pohjalta, vaan haluamme uskoa rakenteellisten uudistusten keijuihin ja samalla upota meren pohjaan? Tehkäämme eurolle ja eurovaltioille jotain tai muuten jättäkäämme tämä uppoava laiva.

    • Peter Nyberg says:

      Perusteellinen ja harras kommentti johon vain muutama reunamerkki.

      Yleishuomiona on syytä ensin todeta, että johtopäätöksiä esim. USA:ssa seuratun politiikan (ja yleensä QE-politiikan) onnistuneisuudesta kannattaa vetää vasta sitten kun jokin normaalitilanne on näköpiirissä. Lähes nollakorko ei ole normaalitilanne eikä ole omaisuusarvojen nykytasokaan suhteessa taloustilanteeseen.

      Suomihan on valitettavasti tilanteessa jossa voimme päättää vain omista toimenpiteistämme. Muut euroalueen jäsenmaat päättävät omistaan. Voidaan tietenkin toivoa suurempaa yhteistyötä mutta sellainen tulee vain jos kaikki muutkin toivovat juuri samaa. Kuten näemme eivät Kreikka ja Saksa tällä hetkellä toivo kovinkaan samanlaista yhteistyötä. Saa toki toivoa euroalueesta tulonsiirto- tai muuta liittoa, jolloin pääongelmaksi vähitellen ehkä tulisi tulojen muodostuminen koko alueelle. Silloinkaan alueen reaalista elintasoa ei kuitenkaan voitaisi parantaa pelkästään paperia/bitsejä lisäämällä.

      Lisäraha luo yksityisellä sektorilla työpaikkoja ja tuotantoa vain jos näköpiirissä on pidemmälläkin aikavälillä kannattavaa toimintaa. Toivomus, että keskuspankit voivat rahaa luomalla synnyttää lisätuotantoa, on empiirisesti asetettu USA:ssa kyseenalaiseksi mielestäni uskottavalla tavalla (katso esimerkiksi http://www.hussmanfunds.com/wmc/wmc150316.htm ). Lisäraha näyttää edistävän nimenomaan finanssisijoituksia eikä reaalisijoituksia, ehkä niiden odotettujen kannattavuus- ja likviditeettierojen takia. Rajaton velkaantuminen edellyttää käytännössä nollakorkoisia velkapapereita eli tällainen unelmatalous merkitsee käytännössä rahoitusmarkkinoiden (ja niiden allokointitehtävänkin) pysyvää tuhoa. Kyse olisi sen takia aikaa myöten hitaampi kasvu ja alhaisempi elintaso.

  2. Elsa Nuotio says:

    Vastauksistani tulee toisinaan hieman turhan perusteellisia. =)

    “Yleishuomiona on syytä ensin todeta, että johtopäätöksiä esim. USA:ssa seuratun politiikan (ja yleensä QE-politiikan) onnistuneisuudesta kannattaa vetää vasta sitten kun jokin normaalitilanne on näköpiirissä. Lähes nollakorko ei ole normaalitilanne eikä ole omaisuusarvojen nykytasokaan suhteessa taloustilanteeseen.”

    Yhdysvaltain tilanne on varsin mielenkiintoinen. Työllisyysaste oli 2007 päälle 66 prosenttia ja nyt se on alle 63 prosenttia. Heikompi kuin esim. Suomen, kun viimeksi katsoin. Eilisen jälkeen tilanne tosin on saattanut muuttua. http://www.tradingeconomics.com/united-states/labor-force-participation-rate

    En todellakaan pidä pelkkää monetaarista elvytystä hyvänä, johon Yhdysvallat lähinnä kiinnittivät huomiota Suuren laman jälkeen. Yhdysvalloissa ei ole vielä lähelläkään NAIRUa, vaikka työttömyysaste ilmoitetaan 5.5 prosentiksi.

    Valtio on ainut tekijä, jonka avulla täystyöllisyys voidaan saavuttaa. Mikäli infraa ei rakenneta tarpeeksi tai valtio ei työllistä pitkäaikaistyöttömiä haravahommiin, niin täystyöllisyyttä ei saavuteta, eikä palkat lähde markkinaehtoisesti nousuun. Yhdysvaltain QE oli lähinnä devalvaatio ja antoi mahdollisuuden niille, joilla oli suhteita pankkiin ostaa kiinteistöjä ja osakkeita edullisesti 2008 jälkeen. Tavalliselle kansalle on murusia QE:sta tippunut, mutta suurin osa työpaikoista on tullut palvelusektorille ja vähäpalkkaisille aloille, joissa palkan kilpailuttaminen ei onnistu vielä nykyisissä olosuhteissa kovinkaan hyvin, kun on liikaa työttömiä, sanoopa virallinen tilasto mitä tahansa.

    “Suomihan on valitettavasti tilanteessa jossa voimme päättää vain omista toimenpiteistämme.”

    Tällaisella ajattelulla EU ja euro ei tule koskaan toimimaan. Meidän tulee löytää keinoja toimia yhdessä. Minä myös luulin, että olemme nyt niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Ennen päätimme kaikki asiat itse ja nyt muut päättävät ne puolestamme, mutta hei, ainakin me istutaan niissä pöydissä. On nämä meidän poliitikot, vaan aikamoisia pölvästejä.

    “Kuten näemme eivät Kreikka ja Saksa tällä hetkellä toivo kovinkaan samanlaista yhteistyötä.”

    Ei, kun Saksa on liian kauan pitänyt kiinni vientisektorinsa eduista. 7 % vaihtotaseylijäämä ei ole missään mittakaavassa kestävä asia koko Euroopalle, jos ei näitä tuloja siirretä huomattavasti alijäämämaille.

    “Saa toki toivoa euroalueesta tulonsiirto- tai muuta liittoa, jolloin pääongelmaksi vähitellen ehkä tulisi tulojen muodostuminen koko alueelle.”

    Tuloja siirretään jo jossain määrin. Tärkeämpää olisi ottaa huomioon, että emme joudu beggar thy neighbor-politiikan tielle, vaan vedämme yhtä köyttä. Esim. Belgiassa palkankorotukset on suhteutettu sen suurimpiin kauppakumppaneihin jo tovi. Idea on, siis lähes sama kuin Suomella oli valuuttakorissa, silloin Bretton Woodsin jälkeen. Tietysti koko EU-alueella tulee pitää huolta siitä, että palkat nousevat ja näistä asioista tulisi keskustella EU-tasolla. Ei ainoastaan kotimaisella kentällä tai muuten kenenkään talous\hyvinvointi ei kasva. Voihan talous tietysti kasvaa pelkällä viennilläkin, mutta tästä hyötyvät omistajat eniten. Sitten on tietysti myös verotukselliset asiat, mutta niihin en tällä erää jaksa paneutua, joissa on myös havaittavissa kilpailua EU:n sisällä, joka kuitenkin pitkällä tähtäimellä heikentää kaikkia EU-valtioita ja pian olemme yhtä heikkoja kuin esim. kleptokraattinen Ukraina, joka on varustettu palvelemaan muutamaa oligarkkia.

    “Toivomus, että keskuspankit voivat rahaa luomalla synnyttää lisätuotantoa, on empiirisesti asetettu USA:ssa kyseenalaiseksi mielestäni uskottavalla tavalla”

    Ei se aina tuotantoa loisikaan kotimaassa, mutta jos esim Kreikka olisi omassa valuutassa ja elvyttäisi, niin tuontitavarat olisivat pian, niin kalliita, että olisi pakko alkaa tuottamaan asioita kotimaassa ja tällöin tuotanto kasvaisi ja pian siitä saattaisi riittää vientiinkin. En missään tapauksessa väitä, että elvytys olisi yhtä kuin tuotannon kasvaminen. Jos Suomen valtio palkkaa nuorisotyöttömille ohjaajia, niin ei tämä tarkoita sitä, että he ostaisivat palkalla Finluxin telkkareita, vaan ehkä Samsungin, LG:n tai Sonyn.

    “Rajaton velkaantuminen edellyttää käytännössä nollakorkoisia velkapapereita eli tällainen unelmatalous merkitsee käytännössä rahoitusmarkkinoiden (ja niiden allokointitehtävänkin) pysyvää tuhoa.”

    Japanissa tämä nollakasvu toteutui, (nyt on pieniä merkkejä muusta kolmen nuolen ansiosta.) koska tehokkuus on jättänyt palkat kauas taakse. Vientiteollisuus on Japanissa kiittännyt, mutta massoilla sama vanha jatkuu. Valtio on joutunut jatkuvasti kasvattamaan velkaantumistaan pitääkseen pyörät pyörimässä hissulleen. Japanissahan työttömyys on parhaillaan siinä 3 % tienoilla ja NAIRU on ainakin rakennuksilla saavutettu, kun tarvitaan ulkomaista työvoimaa jo paikoin.

    Talouskasvu ja palkkojen kasvu ovat käsittääkseni kulkeneet käsikädessä jo pitkään, jos nyt kaikki maailman valtiot päättävät kilpailla vientietollisuutensa kilpailukyvyllä, kuten kävi 1900-luvun alussa, niin lopputulos tuskin on ainakaan parempi kuin I maailmansodassa.

    Sen sijaan, että valtiolle asetetaan kulurajoituksia, niin mielestäni kaikille valtioille olisi hyvä asettaa raja, että paljonko heidän tulee luoda uutta rahaa omassa valuutassa, ettei päädytä sille tiellä, että esim. Kreikka velkaantuu Saksaan aivan käsittämättömästi ja sitten Saksa 7 % ylijäämällä ihmettelee, että miksi muut valtiot eivät voi maksaa sille velkojaan.

    Toivoisin hieman suuremman kuvan ymmärtämistä, sillä maailma on kokonainen elementti ja Suomi on vain pieni osa sitä elementtiä. Jos Saksa vetää matto Suomen, Kreikan, Italian, Ranskan ja monen muun valtion alta, niin totta kai Suomen tulee puuttua sen politiikkaan myös. Vaihtoehdot ovat erittäin laajat, mutta totta kai meidän tulee keskustella asiasta Saksalaisten kanssa, kun olemme sen kanssa EU:ssa ja eurossa. Saksakin puuttuu PIIGS:n talouteen!

    • Peter Nyberg says:

      Perusongelma silti jää: Suomi ei yksittäisenä maana kannata jatkaa velkaantumistaan tässä ja nyt. Toisenlaisessa maailmassa (toisenlaisin ihmisin?) asia voisi olla toisin, mutta siihen ei voi politiikkasuosituksia rakentaa. Velkaantumisen lopettamisella taas on ikäviä seuraamuksia joita kukaan ei toivo mutta kukaan ei myöskään voi kokonaan estää. Valtion haravahommia voisi tietenkin lisätä jos haluaa, edellyttäen ettei sitä tehdä velaksi….

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *