Pankkiongelmat eivät välttämättä ole vielä historiaa euroalueella. Äsken ilmestynyt IMF:n selvitys (tässä )arvioi, että EU:n pankkijärjestelmän ongelmaluotot ovat keskimäärin yli 9% alueen BKT:sta. Niiden arvo on kaksinkertaistunut pankkikriisin alun tilanteesta ja ne ovat erityisen suuret Euroopan eteläisissä ja itäisissä osissa.
Euroalueella pankkien ongelmaluotot olivat vuoden 2014 lopussa suurimmat Kyproksessa (melkein 40% luottokannasta), Irlannissa (32%), Kreikassa (25%) ja Sloveniassa (20%). Huolestuttavasti ne ovat varsin mittavat myös euroalueen suurissa jäsenmaissa Italiassa (17½%) ja Espanjassa (yli 12%). Tilanne on hitaasti paranemassa Espanjassa ja Sloveniassa sekä vähän nopeammin Irlannissa.
Ongelmaluotot syntyvät kun velalliset jättävät korot tai lyhennykset sopimuksetta suorittamatta tietyn vähimmäisajan (usein kolme kuukautta). Ongelmaluotot muodostavat pankeille tappioriskin jonka varalle tehdään tappiovaraus. Sekä tappiovaraus että saamatta jäävä korko heikentävät pankkien tulosta. Lopullinen tappio riippuu siitä, kuinka paljon tappiovarauksella vähennetystä luotosta saadaan viime kädessä takaisin. Suuret ongelmaluotot ja lopputappiot vaarantavat pankkien vakavaraisuuden. Mainitussa IMF:n selvityksessä todetaan, että enemmän kuin viiden prosentin lopputappio pakottaisi jo useita pankkeja hankkimaan lisäpääomaa.
Numerot kertovat miten kipeästi euroalueen pankkijärjestelmä tarvitsee taloudellista elpymistä. Ongelmaluottojen ja lopputappioiden määrän väheneminen edellyttää taloudellisen yleistilanteen paranemista euroalueella. Hyvien luotonottajien tulovirrat (kannattavat yritykset, työllistetyt kotitaloudet) varmistavat korkojen ja lyhennysten maksun. Heikko taloustilanne synnyttäisi lisää ongelmaluottoja samalla kun lopputappiot kasvaisivat. Jokaisesta ongelmaluotosta saataisiin takaisin entistä vähemmän loppuarvoa kun luottojen vakuuksien arvot heikkenevät. Pankkikeskeisessä Euroopassa talouden ongelmat näkyvät korostuneesti pankkien taseissa.
Edellisissä kommenteissani olen usein muistuttanut, että talouskehitys euroalueella riippuu oleellisesti kehityksestä muualla maailmassa. Näkymät siellä eivät edelleenkään ole suotuisia uudelle nousukaudelle. Finanssikriisin aikana valtioiden velkaantuneisuutta on kasvatettu ja keskuspankit ovat painaneet korot historiallisen alas. Silti kasvua ei ole juurikaan syntynyt ja parhaillaan pelätään esim. USA:ssa uutta matalasuhdannetta ja Kiinassa heikon kasvun kautta. Samalla kevyt rahapolitiikka on nostanut omaisuusarvot korkealle, mikä synnyttää mahdollisuuden nopealle korjausliikkeelle sijoittajien riskien sietokyvyn heiketessä (tilanne USA:ssa analysoidaan hyvin tässä).
Jos euroalueen talous lähiaikoina heikkenisi, kasvaisivat samalla pankkijärjestelmän ongelmat. Lisääntyvät ongelmaluotot ja omaisuusarvojen heikentyminen vaatisivat pankkijärjestelmän oman pääoman lisäystä. Jollei yksityinen sektori tähän yltäisi olisi edessä joko eräiden pankkien sulkeminen tai – taas kerran – pankkien pääomittaminen euroalueen jäsenvaltioiden kustannuksella (suoraan tai EVM:n kautta). Itse veikkaisin, ettei uljas yhteisvalvojamme uskaltaisi sulkea ainakaan suurten jäsenmaiden suuria pankkeja vaan ne pelastettaisiin uudestaan julkisin varoin. Uuden ajatustavan edustajaksi mainostettu pankkiliitto osoittautuisi taas aivan toisenlaiseksi – ja myös toimintatavaltaan valitettavan paljon tutummaksi – kuin mitä julkisuudelle on annettu ymmärtää….
Yllä oleva skenaario on epävarma muttei mitenkään epätodennäköinen. Suomelle skenaario merkitsisi paineita julkisen velkaantumisen lisääntymiselle ja samalla kotimaisen kustannustason alentamiselle (käytännössä deflaation voimistamiselle). Yhteisvastuu euroalueen pankkijärjestelmälle toteutuisi eli Suomen EVM:lle luvattu rahoitus tulisi vähitellen käyttöön suurten maiden pankkien pääomittamiseksi. Samalla euroalueen virkamiehet ja muut syvemmän liiton kannattajat ehdottaisivat ainakin lisää yhteisvelkaa ja keskitettyä talouspolitiikan ohjausta.
Kriisin myötä poliittiset ongelmat euroalueen jäsenmaissa todennäköisesti kasvaisivat edelleen (selvitys finanssikriisien poliittisista seuraamuksista tässä). Tämä arvattavasti heikentäisi euroalueen keskitetyn ohjauksen tehoa ja uskottavuutta. Myös euroalueen tuleva kehitys olisi entistä arvaamattomampi mikä myös heikentäisi taloudellisia näkymiä. Lukijalle itselleen jätetään tehtävä pohtia, mitkä olisivat yllä selostetun skenaarion seuraamukset Suomelle ja kannattaako siihen, sen epävarmuudesta huolimatta, etukäteen mitenkään varautua.
Viimeinen linkki oli väärä, jota valitan. Nyt korjattu.