Sitä mukaa kuin EKP:n pääjohtajan Draghin toimikauden loppu lähenee, on hänen edustamansa politiikan arvostelu pankin sisällä tiukentunut. Syyskuun päätöstä koron lisälaskusta ja määrällisen elvytyksen (QE) aloittamisesta uudelleen vastustettiin laajasti EKP:n johtokunnassa ( tässä). Vastustajien joukossa olivat sekä Saksan että Ranskan keskuspankkien pääjohtajat. Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja Knot esitti duubionsa julkisesti ( tässä ).
Tämän jälkeen tilanne on kiristynyt kun joukko entisiä keskuspankkien pääjohtajia ja johtajia julkaisi yhteisen arvostelun (tässä). Huhujen mukaan sitä kannattaisi myös EKP:n edellinen pääjohtaja Trichet, joka ei kuitenkaan asiaa ole kommentoinut. Lyhyt kirjoitus ei sisällä kovinkaan uusia näkemyksiä vaan samaa arvostelua on jo vuosia esitetty muiden tarkkailijoiden toimesta kuten mm. tämän blogin lukijat hyvin tietävät.
Entiset keskuspankkien johtajatkin pitävät tarpeettomana ja EU:n peruskirjan vastaisena EKP:n kauan jatkuneita inflaation nostamispyrkimyksiä. Harjoitettu rahapolitiikka (etenkin QE) ei ole tuottanut toivottuja tuloksia eikä siten kaipaa nyt harkinnassa olevaa toistoa. Päinvastoin, tulokset ovat olleet kielteisiä kasvun, tulonjaon ja sijoitusten riskiyden osalta. Heikosti toimivia yrityksiä avustetaan jatkamaan toimintaansa, mikä johtaa heikompaan tuottavuuskehitykseen. On yhä helpompaa vakuuttua siitä, että rahapolitiikan päätavoite on ollut ja on edelleen velkaantuneiden jäsenmaiden rahoittaminen, mikä sekin on vastoin perussopimusta. Kaikkea tätä EKP nyt yrittää jatkaa pitkälle tulevaisuuteen näin vaarantaen rahapolitiikan tehoa ja omaa tulevaa riippumattomuutta.
Arvostelua tältä ryhmältä ei voida sivuuttaa asiantuntemuksen puutteeseen tai poliittiseen kokemattomuuteen viitaten. Rahapolitiikkaa arvostelevat jo siihen päteviksi virallisesti julistetut henkilöt. Voisi olettaa, että heidän esittämänsä näkemykset ovat varsin laajalle edustettuina keskuspankkien asiantuntijoiden kesken. Nykyisen rahapolitiikan edut ja vaihtoehdottomuus ovat siten ehkä sisäisestä käskytyksestä synnytetty väittämä eikä selviin näyttöihin perustuvaa faktaa. Joka tapauksessa on viimeistään tämän jälkeen ilmeistä, että EKP:n rahapolitiikassa ei periaatteessa ole muuta erikoista kuin se, että pankin nykyjohto on sen jostain syystä valinnut omakseen. Jokin muu johto ei välttämättä valitsisi samaa rahapolitiikkaa. Uskoisi tämän kiinnostavan mm. Euroopan tuomioistuinta (ECJ) joka on toiminut vankkumattomana EKP:n tukena monet vuodet asioissa, joiden laillisuus ja tarkoituksenmukaisuus on kyseenalaistettu.
Miksi kirjoitus julkaistaan juuri nyt? Arvostelussa viitataan EKP:n nykyjohdon pyrkimykseen lukita pankin politiikkaa pitkään tulevaisuuteen eli uuden pääjohtajan Lagardenkin kaudeksi. Samoin esitetään huoli, että EKP:n vaikutusmahdollisuudet jäävät heikoiksi jos talouskehitys vaimenee. Ehkä lisähuoli on, että silloin jouduttaisiin kokeilemaan QE:takin villimpiä uusia välineitä (MMT ja Draghin lausunto tässä ). Viime aikoina on mm. Saksassa kiinnitetty paljon huomiota EKP:n aiheuttamiin tulonsiirtoihin säästäjiltä velkaantuneille. Voi olla, että tämä on johtanut huoleen euroalueen ja EKP:n suosion heikkenemisestä. Odotettavissa oleva taantuma mahdollisine uusine finanssikriiseineen saattaisi jopa asettaa euroalueen mielekkyyttä kyseenalaiseksi mikä ei sopisi Saksalle eikä Ranskalle.
Odotetusti media Suomessa ja muualla ei ole katsonut tarpeelliseksi uutisoida asiaa kovinkaan näkyvästi.