Eduskunta tienhaarassa

Eduskunta käsittelee tänään yleisistunnossaan ehdotusta elvytysrahastoksi ja sen rahoittamista. Tämän jälkeen käsittely siirtyy valtiovarainvaliokuntaan. Tämänpäiväisessä käsittelyssä korostunevat puolueiden kannat ja poliittinen vääntö niiden välillä. Eduskunta on kuitenkin tänään ja lähiviikkoina tekemässä asiallisestikin poikkeuksellisen tärkeitä ratkaisuja.

Juuri nyt olisi tarpeen katsoa päivänpolitiikan ohitse. Pitäisi keskittyä välttämään päätöksiä jotka huonolla onnella johtaisivat Suomen valtiollisen näivettymisen tielle (regret minimax jota on selostettu viitteineen mm. täällä). Kansanedustajien kannattaisikin nyt harkita toimintaansa pidemmän aikavälin maineensa kannalta.

Joka haluaa lahjoittaa EU:n ongelmamaille rahaa voisi sen tehdä usealla tavalla, esim. siihen halukkaiden maiden keskinäisellä sopimuksella. EU-komission ehdotus elvytysrahastoksi on kuitenkin tarkoitettu ennen kaikkea luomaan edellytyksiä tulonsiirtounionin toteuttamiselle. Siihen liittyvät ehdotukset yhteisistä veroista ovat myös alku vero- ja fiskaaliunionille.

Komission ehdotuksessa kierretään käytännössä EU:n oman perussopimuksensa keskeisiä säädöksiä. Tällä EU-viranomaiset osoittavat, että unionin julistamiin periaatteisiin tai lupauksiin ei ole luottamista. Siitä pitäisi olla huolissaan kaikki, jotka pitävät EU-jäsenyyttä Suomen aseman ja turvallisuuden peruskivenä. Heidän kannattaisi varmaan pohtia, millaiseen uusharkintaan tällainen epäluotettavuus ehkä antaa aihetta.

Oleelliset tiedot ja näkemykset elvytysrahastosta ja sen vaikutuksista löytyvät perusteluineen täältä. Hallituksen EU-linjausten mukainen esitys eduskunnalle on monella tavalla epäonnistunut. Se ei merkittävästi edistä Suomen vientiä tai talouskasvua. Se lisää maamme jo korkeaa ja kasvavaa velkaantumista. Se avaa tien EU:n jatkuville tulonsiirroille Suomen aikaisempien kannanottojen ja EU:n perussäädösten vastaisesti. Sen avaa tien myös EU-tason verotukselle, mikä aikaa myöten voi vahingoittaa Suomen hyvinvointijärjestelmää.

Laajempaa julkista keskustelua vaille on jäänyt erityisesti se, mitä rahastoehdotus helposti tuo jatkossa mukanaan. Elvytysrahaston kannattajat siirtävät sellaiset huolet seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle (jotka tietenkin voivat olla nämä samat nykyiset jos huhut syksyllä tulevasta uudesta EU-rahoituspaketista pitävät paikkaansa). Onko päättäjiemme helpompi kieltäytyä maksuista seuraavan, varmuudella saapuvan EU-kriisin yhteydessä? Vastauksen puute on tulkittavissa niin, ettei kieltäytymiseen haluta tai uskalleta sitoutua.

Kysymyksen tekee erityisen tärkeäksi se, että on taas herätetty henkiin keskustelu EU:n ja/tai euroalueen oman finanssipolitiikan synnyttämisestä (tässä ja tässä). Käytännössä tämä olisi elvytysrahaston jatko jolloin tulonsiirrot, yhteisvelka ja yhteiset verot tulisivat pysyviksi.

Järjestelmä pyrittäisiin todennäköisesti toteuttamaan ”euron pelastamiseksi” tilanteessa jossa kieltäytyminen olisi poliittisesti mahdollisimman hankala. Tärkeät juridiset esteet EU:n perussäännöissä olisi jo elvytysrahaston yhteydessä tulkittu pätemättömiksi. Suomi lipsuisi nykyisellä myöntyvyyspolitiikallaan helposti tulonsiirto- ja fiskaaliunionin jäseneksi ilman, että siitä olisi koskaan kokonaisvaltaisesti keskusteltu tai päätetty.

Tällaisen huolestuttavan kehityskulun todennäköisyyttä voidaan Suomen eduskunnassa lähiviikkoina vielä ratkaisevasti vähentää.