Eduskunnan ryhtiliikkeestä ei seuraisi katastrofia

Eduskunnalla on aito valinnanvara hylätä tai hyväksyä nk. elpymispaketin ja EU:n pitkän aikavälin budjetin kytkentää. Kytkennällä kierretään useita perussopimuksen artikloja ja luodaan käytännössä budjettiunionin alku. Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, hylkäämisen kielteiset seuraamukset ovat asian tärkeydestä huolimatta todennäköisesti rajalliset.

Hylkääminen voisi itse asiassa olla sekä Suomelle että EU:lle eduksi vähänkin pidemmällä aikavälillä. Unioni säilyisi ennakoitavana, luotettavana ja legitiimina perussopimuksen kunnioittamisen myötä. Hyväksynnällä taas kyllä vältetään lyhyen aikavälin kiistoja. Samalla sanotaan kuitenkin hyvästit perussääntöjen rehdille soveltamiselle EU:ssa ja tervetuloa vähitellen saapuvalle budjettiunionille ja liittovaltiolle.

Muistutukseksi: Tähän johtopäätökseen vievät näkökohdat perustuvat väistämättä olettamuksiin ja arvioihin. Olettamuksista ja arvioista voi tietenkin olla monta mieltä. Alla esitetyt näkökohdat perustuvat oman harkintani mukaan niistä todennäköisimpiin.

Monille lukijoille nykyisen EU-budjettiehdotuksen poikkeuksellisuus on varmaan tuttu. Budjetin ulkopuolelle luodaan EU:n nostamilla lainoilla rahoitettu nk. elpymisrahasto, josta jaetaan lahjat ja lainat jäsenmaille. Itse budjetissa jäsenmaat sitoutuvat hoitamaan rahaston lainanhoitokulut kymmeniä vuosia. Budjetti ja elpymisrahasto ovat siten kytkettyjä toisiinsa. Uusia maksuja ja EU-tason veroja on myös suunniteltu budjetin kulujen maksamiseksi.

On nimenomaan vältetty ehdottamasta EU-perussopimuksen artiklojen (TFEU Art. 122,125,310) mukaista vaihtoehtoa. Tällainen vaihtoehto olisi esim. jäsenmaiden välinen vapaaehtoinen rahasto. Ehdotus on laadittu nimenomaan budjettiunionin synnyttämiseksi. Taustalla ovat EU:n poliittisen tasapainon keikaus Brexitin myötä, Saksan sisäpoliittinen epävakaus sekä pelko ainakin Italian euroerosta jollei rahatukea olisi luvassa.

Elpymispaketti kytkentöineen on markkinoitu poikkeuksellisena, kertaluontoisena ja tilapäisenä. On myös vakuutettu, että perussopimuksen määräysten kiertäminen on laillista ja hyväksyttävää. Rahaston jakamien lahjojen on väitetty olevan tärkeitä uuden talousnousun edellytyksinä. Mikään näistä väitteistä ei kestä lähempää tarkastelua (kts. esimerkiksi aikaisempia blogejani viitteineen). Kiistatonta on vain se, että rahasto olisi osoitus lyhyen aikavälin solidaarisuudesta, joka tälläkin kertaa liittyy euron pelastamiseen.

EU-budjetin rahoitusehdotus edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä. Monissa jäsenmaissa, kuten Suomessa, tämä edellyttää eduskunnan myönteistä päätöstä. Näissä tapauksissa on normaalia, että ehdotuksesta neuvotteleva hallitus esittää kantansa alustavana ja eduskuntavarauksella. Kaikki osapuolet tietävät, että hyväksymispäätös saattaa jäädä lopulta saamatta, vaikka tämä tietenkin on harvinaista. Käsittelyn pitkittyessä sovelletaan toistaiseksi edellisen budjetin linjauksia.

Olisi kovin yllättävää, jollei komissio budjettiehdotuksen laatijana olisi valmistautunut varmuuden vuoksi ehdotuksen mahdolliseen hylkäämiseen. Komissio lienee myös valmis lyhyessä ajassa esittämään vaihtoehtoisen budjettiehdotuksen. Uudessakin ehdotuksessaan komissio varmaan säilyttäisi kaavaillut uudet maksut ja verot jotka ovat sille tärkeät budjettiunionin synnyn ja kehittämisen nopeuttamiseksi. Ne ehdotukset pitäisi siten eduskunnan hylkäämispäätöksessään mainita erikseen, jos se haluaa niistä eroon.

Suomalaisiin poliittisiin päättäjiin kohdistuisi todennäköisesti komission ja ehkä myös muiden jäsenmaiden taholta kovaa julkistakin kritiikkiä. Kritiikin varsinainen syy olisi, etteivät Suomen neuvottelijat riittävän aikaisin esittäneet varoituksia elpymisrahaston ja budjettiesityksen välisen kytkennän kansallisesta tärkeydestä. Ongelma on siten osittain suomalaisten neuvottelijoiden omassa huolettomassa valmistelutyössä ja valmiudessa kompromisseihin perusasioissakin.

Myös perussopimusten soveltamiseen liittyisi haasteita. Se edellyttäisi puhtaimmillaan mm. mahdollisen rahoitusavun ehdollisuutta (valvojana kokenut IMF tai EU:n tehtävää varten perustama EVM eikä komissio joka on asianosainen). Tarvittaisiin myös valmius eräiden maiden valtiovelan uusjärjestelyyn sekä jokaisen maan oman mahdollisen tukiosuuden rahoittamiseen. Perussopimuksen noudattaminen vaatisi siten toimenpiteitä joita viime vuosien raha- ja velkaantumispolitiikalla on jätetty EU:ssa tekemättä.

Saa kuitenkin varautua siihen, että puhdasoppista linjaa ei heti enää saada noudatetuksi unionissa. Kritiikin vaimentamiseksi pitää Suomen siten todennäköisesti olla valmis maksamaan vaadittua solidaarisuusrahaa. Se merkitsisi osallistumista muiden jäsenmaiden tilapäiseen ja vapaaehtoiseen rahoittamiseen vähemmänkin puhdasoppisella tavalla. Hylättyään nykyisen budjettiesityksen Suomi olisi kuitenkin paljon uskottavampi jos se samalla ilmoittaisi, että tuki annetaan vain tämän kerran ja tuskallisena kompromissina.

Suomi ei siten voisi enää tässä vaiheessa odottaa maksujensa varmuudella vähentyvän elpymisvälineen nykymuotoa torjumalla. Sen sijaan ainakin elpymisvälineen läpinäkyvyys ja sääntöjenmukaisuus parantuisivat. Myös tulevat yritykset toteuttaa budjettiunionia sääntöjen uustulkinnalla todennäköisesti vähenisivät. Suomi edistäisi siten ehkä ratkaisevasti unionin tarvetta toimia avoimesti ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Myös meneillään oleva kehitys kohti budjettiliittoa ja liittovaltiota ainakin hidastuisi ja selventyisi. Samalla luotaisiin aikaa ja tilaisuus perusteelliselle kotimaiselle keskustelulle EU-tulevaisuudesta niin Suomessa kuin muuallakin.

On esitetty, että ehdotuksen hylkääminen vielä tässä vaiheessa aiheuttaisi rauhattomuutta rahoitusmarkkinoilla. Tämä on tavanomainen väittämä kun halutaan lisätä valtioiden velvoitteita väitetyissä euroalueen pelastusoperaatioissa. Arviot poliittisten päätösten vaikutuksista rahoitusmarkkinoihin ovat kuitenkin osoittautuneet merkittävästi joko ali- tai yliarvioiduiksi. Varsinkin vakavien markkinahäiriöiden sattuessa on EKP usein katsonut tehtäväkseen ryhtyä toimiin rahoitusmarkkinoiden rauhoittamiseksi. Tarvittaessa EKP saattaisi haluta ja pystyä hallitsemaan myös tästä syystä mahdollisesti syntyvää tilapäisesti rauhatonta markkinatilannetta.

About Peter Nyberg

VTT Peter Nyberg toimi ennen eläköitymistään v. 2010 valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajana. Ministeriöön hän tuli 1998 Suomen Pankista jossa hän toimi pitkään eri tehtävissä, lopuksi johtokunnan neuvonantajana. Eläkkeellä Nyberg on mm. Irlannin hallituksen määräyksestä selvittänyt Irlannin pankkikriisin syitä. Hän toimi Kansainvälisessä valuuttarahastossa vanhempana tutkijana 1980-luvulla.
This entry was posted in Kommentit and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Eduskunnan ryhtiliikkeestä ei seuraisi katastrofia

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *